Reseptirosvoilua ja muita ilon aiheita

Joulukalenteri, 20. luukku - Karpalocantuccinit

2010-12-20T21:28:00.003+02:00

Cantuccinit ovat todella nopeita ja helppoja tehdä. Ne ovat rapeita ja säilyvät sellaisina hyvin, joten niitä voi tehdä vaikkapa kauniisiin purkkeihin joululahjaksi. Karpaloiden tilalla voi käyttää mitä tahansa muutakin; kuivattuja mustikoita, puolukoita, suklaata tms.

1½ dl ruokosokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl kuivattuja karpaloita
2 munaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita sokeri, leivinjauhe, jauhot ja karpalot kulhossa. Vatkaa munien rakenne rikki ja yhdistä kuivien aineiden kanssa. Muotoile taikinasta kaksi 4 cm leveää tankoa leivinpaperille ja paista 30 min.

Anna jäähtyä hieman ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Laske lämpötila 140 asteeseen ja jatka paistamista 20 min. Käännä viipaleita kerran paistoajan puolessa välissä.

Joulukalenteri, 19. luukku - Jouluhalko

2010-12-19T21:25:00.005+02:00

Olen ollut tänään melko ahkera ja selkäkin on sen huomannut. Enää ei sitten voimat riittäneetkään joulupuuhasteluun. Sen sijaan vähän huijasin ja nappasin vanhasta blogista tällaisen kelpo ohjeen. Ehkäpä joku löytää siitä tarjottavan joulupöytään :)

Pohja:

4 munaa
1½ dl sokeria
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl perunajauhoja
1 tl piparkakkumaustetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria (jätä pois jos käytät puolukkahilloa)
2 tl vaniljasokeria
½ dl puolukkasosetta
1 dl kuohukermaa

Pohjalle:

1½ dl puolukkasosetta
½ dl sokeria (ei tarvita jos käytät puolukkahilloa)

Päälle:

1 dl kuohukermaa
1-2 tl vaniljasokeria
noin 50 g tummaa suklaata

Vaahdota munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää vaahtoon siivilän läpi samalla varovasti sekoittaen. Levitä taikina kevyesti voidellulle leivinpaperille uunipellille. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.

Laita pöydälle leivinpaperi ja sirota sille sokeria. Kumoa valmis kääretorttupohja leivinpaperille ja irrota pohjapaperi heti varovasti. Anna pohjan jäähtyä.

Valmista täyte. Sekoita tuorejuustoon sokerit sekä pakastepuolukoista tehty sose ja lopuksi kovaksi vaahdotettu kerma. Tarkista makeus. Levitä jäähtyneelle pohjalle ensin lastalla sose ja sitten täyte. Kääri rullaksi leivinpaperin avulla. Kiedo varovasti leivinpaperiin ja pidä viileässä tarjoiluun asti.

Siirrä rulla tarjoiluvadille. Levitä päälle vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa. Sulata tumma suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja pursota pussista suklaaraitoja halon päälle.

Joulukalenteri, 18. luukku - Jouluelokuvia

2010-12-18T21:58:00.003+02:00

Blogirukalla on ollut vähän huonoa onnea näiden joulukalenterien suhteen. Viime vuonna loppumetreillä iski flunssa ja nyt olen ollut viikon verran vuodelevossa, kun selkä sanoi sopimuksensa irti. Eihän tällaisille mitään mahda, mutta harmi. Aikomus oli muun muassa käydä luistelemassa, tehdä itse joitakin joulukoristeita ja ruokalahjoja. Sen sijaan olen katsonut massoittain elokuvia ja opetellut hissukseen taas kävelemään :)

Täytyy myöntää, että sairastelun aikana en katsonut yhtään jouluelokuvaa, mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee. Olen elokuvien suurkuluttaja, joten joulukaan ei ole joulu ilman joitain satoja kertaa nähtyjä jouluisia elokuvia. Kuvassa nököttävä lumiukko on niistä se klassisin esimerkki. En varmasti ole ikäpolveni ainoa, jolla tulee jo elokuvan ensisävelistä mieleen jännityksen ja odottelun täyttämät lapsuuden aatot.

Mutta muitakin jouluisia elokuvia on toki. Jotkut niistä ovat klassikoita, jotkut vähemmän mahtavia, mutta silti monet tuovat sitä tarvittavaa tunnelmaa: kulkusten kilinällä säestettyä musiikkia, hauskoja hetkiä, ripauksen kyyneliä ja tietysti aimo annoksen joulumieltä. Ehdottaa saa, jos joku jäi uupunaan, mutta tässä joitain:

Lumiukko (The Snowman 1982) - "I'm waaalking in the aaairr..."
Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life 1946) - Toinen klassikko. Häpeäkseni täytyy myöntää, että en ole nähnyt tätä ikinä kokonaisuudessaan. Tänä vuonna voisi yrittää korjata asian.
Saiturin joulu (A Christmas Carol 2009) - Viime vuoden 3d-vuoristorata.
The Holiday (2006) - Romantiikannälkäisille (oi, ihana Jude Law).
The Grinch (How the Grinch Stole Christmas 2000) - Jostain syystä tämä naurattaa joka vuosi.
Yksin kotona (Home Alone 1990) - Lapsuuden suosikki, nyt rosvorukkia käy jo sääliksi.
Yksin kotona 2 (Home Alone 2: Lost in New York 1992) - New Yorkin versio, kolmoseen en edes mene.
Elf (2003) - Will Ferrell on kaikessa karmeudessaan hulvaton.
Rakkautta vain (Love Actually 2003) - Kaikessa siirappisuudessaan hauska.
Napapiirin pikajuna (The Polar Express 2004) - Ehkä hieman pökkelö, mutta Zemeckis oli uuden tekniikan kanssa ensimmäisten joukossa.
Joulupukki ja noitarumpu (1996) - Mauri Kunnaksen mahtava tarina.
Mutta mitä tapahtui joulupukille? (The Santa Clause 1994) - Jotenkin niin ysäriä :D
Painajainen ennen joulua (The Nightmare Before Christmas 1993) - Tim Burtonin ihana, omalaatuinen jouluelokuva.
Samu Sirkan joulutervehdys (Jiminy Cricket's Christmas 1986) - Taas yksi muisto lapsuudesta :)
Joulutarina (2007) - Karun kaunis suomalainen pukkikuvaus.
Haamujen kosto (Scrooged 1988) - Nostalgiaa tässäkin.
Niko - Lentäjän poika (2008) - Parin vuoden takainen kelpo suomalainen animaatio.
Viiru ja Pesonen joulupuuhissa (Pettson och Findus 3: Tomtemaskinen 2005) - En ole nähnyt, mutta kirja on hellyyttävä.
Rare Exports (2010) - Suomalaisen joulun uusin tulokas.

Joulukalenteri, 10. luukku - JouluTampere

2010-12-10T22:26:00.005+02:00

Ehkä johtuen siitä, että olen kotoisin Espoosta (joka ei mikään kaupunki varsinaisesti olekaan), en ole kovinkaan kotiseutu-uskollinen. Periaatteessa en kyllä haluaisi asua muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Mutta se johtuu enimmäkseen siitä, että siellä ovat kaikki tutut ja rakkaat ja kaikki tarvittava suhteellisen lähellä. Espoo myös houkuttelee rauhallisuudellaan ja toki tuttuihin nurkkiin liittyy lämpimiä muistoja. Jos nyt kuitenkin pitäisi valita jokin muu paikka niin se olisi varmaankin Tampere. Olen lähiaikoina tykästynyt todella tuohon punatiilisten tehdasrakennusten sävyttämään kaupunkiin, joka on täynnä houkuttelevia putiikkeja, tunnelmallisia kahviloita ja mielenkiintoisia ravintoloita.

No, minulle tarpeeksi hyvä syy muuttaa Manseen olisi kyllä jo pelkästään sen ihanassa miljöössä oleva leffateatteri ja Tampereen Stockmannin Herkku, joka ylittää omasta mielestäni jopa Helsingin vastaavan. Vielä yksi mainittava seikka Tampereesta on sen eri tapahtumat. Olimme Marraskuussa Tampereen valoviikkojen avajaisissa, missä oli hauskaa ohjelmaa ja mahtavat ilotulitukset. Nyt oli jouluisen Tampereen vuoro ja kävimme katsastamassa muun muassa joulutorin. Tori ei ollut suuren suuri, mutta tunnelma lämminhenkinen monista pakkasasteista huolimatta. Tori on avoinna 10.-22.12 joka päivä klo 10-19.

Samalla reissulla kannattaa katsastaa myös Kauppahallin myyjien jouluvalikoimat. Erityisesti luomomyymälä LuomuAni houkutteli tuorevalikoimallaan ja luomusuklaillaan :P Lisäksi katsastimme muun muassa Ruohonjuuren ja vieressä olevan Taitoshopin joulutuotteet sekä kahvittelimme La Famillessa. Paikan leivonnaiset ovat houkuttelevan kotikutoisia ja ainakin suklaa-rommikakku suli suussa. Myös maukas glögi oli uskoakseni paikan päällä tehtyä, ainakin maku on omanlaisensa :)

Joulukalenteri, 9. luukku - Poro-sienipiirakka

2010-12-09T18:20:00.002+02:00

Sain isältäni poronlihaa parissakin muodossa enkä millään meinannut keksiä, mitä tehdä jauhelihasta. Annoin siis vastuun ukkoselle ja hänpä löysi Pirkan sivuilta tällaisen ohjeen. Sopii muuten hyvin vaikkapa pikkujoulupöytään!

Pohja

1 pkt (400 g) ruispiirakkataikinaa pakasteesta tai tee itse

Täyte

240 g poron jauhelihaa
1-2 rkl öljyä
1 sipuli
200 g herkkusieniä (tuoreita)
1 paprika
1 tl suolaa
1 tl timjamia
ripaus mustapippuria
2 dl kevytkermaa/ruokakermaa
3 kananmunaa

Pinnalle

n. 1 ½ dl juustoraastetta

Painele sulanut taikina piirakkavuoan (24 cm) pohjalle ja reunoille. Siirrä vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi. Kuori ja hienonna sipuli, viipaloi sienet ja kuutioi paprika. Ruskista jauheliha öljyssä ja mausta suolalla (käytä noin puolet suolasta). Lisää joukkoon sipuli, sienet ja paprika. Paista noin 5 minuuttia. Mausta suolalla, timjamilla ja pippurilla. Jäähdytä seos haaleaksi.

Sekoita kerma ja munat keskenään. Levitä jauhelihatäyte vuokaan. Kaada päälle kermaseos. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista piirasta 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. Koristele halutessasi tuoreilla yrteillä. Tarjoa piiras hieman jäähtyneenä salaatin kanssa.

Joulukalenteri, 8. luukku - Adventtikynttelikkö

2010-12-08T23:57:00.005+02:00

Olen luottanut jo monta vuotta Ikean enkelillä koristeltuun adventtikynttelikköön, joka on pelkistetty ja hauska. Vaikka jo pari adventtia onkin takana, päätin nyt kokeilla jotain muuta. Juttu on niin, että olin ostanut Ikeasta myös ylläolevat isot kahvimukit, mutta niille ei ole ollut juurikaan käyttöä, koska ne ovat niin valtavat. Näin joskus jossain lehdessä kuvan, jossa niitä käytettiin kynttilänpidikkeinä, ja vaikka ne ovat siihenkin tarkoitukseen melkoisen kookkaat, ajattelin, että miksipä ei. Niinpä päätin tuunata niistä ikkunalleni adventtikynttelikön.

Nauha on ostettu tiimarista ja ommeltu sen kokoiseksi rinkulaksi, että se pysyy jämäkästi mukin ympärillä. Numerot on tehty huopakankaasta, jota on kaksin kerroin. Ne on kiinnitetty muutamalla ompeleella nauhaan. Kynttilänpidikkeeksi voi laittaa koristehiekkaa tai muuta tulenkestävää materiaalia. Kierrätys kunniaan!

Joulukalenteri, 7. luukku - Lunta tulvillaan

2010-12-07T14:41:00.005+02:00

Olen ollut vanhempieni luona viime perjantaista, joten joulukalenterin päivittäminen on ollut hiukan haasteellista. Siksipä tämäkin päivitys tulee väärän päivän puolella. Itselläni menikin eilisestä 5 tuntia joukkoliikennevälineiden parissa. Suurin osa matkasta kului Poriin, mutta ihmeen paljon aikaa sai tuhrattua myös Espoo-Helsinki -reitille. Kaksi bussia jäi tulematta sään takia. Ja olihan sitä myräkkää kyllä, ei käy kieltäminen. Ei tarvinnut kauaa tarpoa ulkona, kun villakangastakkikin kastui kunnolla. Ainakin pohjelihakset saivat treeniä, kun polki sohjossa.

Nyt Porissa katson ikkunasta ja näyttää rauhalliselta. Sinistäkin pilkottaa taivaalla. Olen ihan tyytyväinen, että joka päivä ei tule lunta eilisen tapaan, mutta täytyy silti sanoa, että kauniin maiseman ovat kuurot jättäneet jälkeensä. Nautitaan siis tästä maisemasta, luohan se jouluista tunnelmaa. Jos sama meno jatkuu niin helmikuussa annan tosin kaikille halukkaille luvan valittaa :)

Joulukalenteri, 6. luukku - Perunaleivokset

2010-12-06T21:31:00.003+02:00

Onkohan niin, että suurin osa suomalaisista viettää itsenäisyyspäivää samalla tavalla kuin allekirjoittanut? Päivän kohokohtiin, jos sellaisia on, kuuluu muiden juhlimisen seuraaminen tv:stä. Ehkä joillekin juhla on vain yksi vapaapäivä lisää. Tavallaan on sääli, että ei enää ole lapsi, joka pääsee juhlistamaan itsenäisyyttä koulun juhlissa. Olenkin monesti miettinyt, millaisia omia perinteitä päivään voisi liittää.

Jollain tapaa on kuitenkin kivaa erotella päivä muista pyhistä. Sen voi tehdä vaikkapa syömällä vähän paremmin ja kiinnittämällä huomiota teemaan sopivaan ruokaan, esimerkiksi hankkimalla vain suomalaisia raaka-aineita. Sitten voi kohottaa Suomelle lasit kuohuvaa ja siirtyä arvostelemaan linnan juhlien iltapukuja. Itse tein tänään kuohuviinin seuraksi perunaleivoksia. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Noin 15 kpl

Kääretorttulevy

2 kananmunaa

1 dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

Lisäksi:

120 g tummaa suklaata

100 g voita

½ dl kaakaojauhetta

½ dl vadelmahilloa

1 dl tomusokeria

2 rkl rommia/1 tl rommiesanssia

Koristeluun

suklaaströsseleitä/tomusokeria

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot keskenään ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi. Levitä taikina pellille, noin puolen pellin kokoiseksi levyksi. Paista uunissa 225 asteessa noin 5 minuuttia. Kumoa levy leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa. Sulata myös voi. Hienonna kääretorttulevy vatkaimella kulhossa. Lisää suklaa ja voi. Sekoita hetki. Lisää kaakaojauhe, hillo, tomusokeri ja rommi. Sekoita tasaiseksi massaksi. Anna seoksen jähmettyä jääkaapissa.

Leivo taikina tangoksi ja jaa 15 yhtä suureen osaan. Pyörittele soikeiksi leivoksiksi. Kieritä leivokset suklaaströsseleissä tai koristele tomusokerilla. Nosta paperivuokiin. Paina veitsellä kolme viivaa leivoksen pintaan. Anna vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Joulukalenteri, 5. luukku - Rare Exports

2010-12-05T23:18:00.002+02:00

Tässäpä tapaus, joka on oikeastaan pakko katsoa. Kun suomalainen elokuva on saanut näin paljon positiivista palautetta eri elokuvatapahtumissa ja New York Timesin kriitikkokin kehuu tekelettä, on melkein kansalaisvelvollisuus käydä katsastamassa kohun lähde. Myönnettäköön, että kaikki tuo hypetys asetti ainakin omalla kohdallani riman korkeammalle kuin mitä normaalisti. Silti Rare Exports lunasti odotukset kiitettävästi.

Elokuva perustuu sen ohjaajan, Jalmari Helanderin, muutamia vuosia sitten hitiksi nousseisiin lyhytelokuviin. Joulukertomuksen keskiössä on, kukapa muukaan kuin vanha tuttu punanuttu. Ja vanha pukki toki onkin, mutta ei niin kovin tuttu. Korvatunturilla lymyää jotain ja amerikkalainen tiederetkikunta aikoo kaivaa salaisuuden esille. Lähikylän asukkaat aavistavat kuitenkin jotain hämärää olevan tekeillä, ja joutuvatkin pian kummallisen tapahtumasarjan keskelle.

Jos olet sitä mieltä, että Love Actually (Rakkautta vain) on kaikkien aikojen paras jouluelokuva ja Joulutarina oli ihan liian synkkä joulun henkeä ajatellen, tämäkään ei välttämättä ole juttusi. Mutta jos musta huumori voi sopia mielestäsi myös jouluelokuvaan etkä odota kaiken jouluun liittyvän olevan pörröistä ja lämmintä, saatat hyvinkin ihastua. Rare Exports on hulvaton pätkä, mutta siinä ei suinkaan ole kaikki. Elokuva myös jännittää, liikuttaa, hivelee silmiä ja korvia sekä herättää eloon mytologiset kertomukset siltä ajalta, kun pakanoita peloiteltiin jollain ihan muulla kuin punaposkisella coca cola -pukilla.

Joulukalenteri, 4.luukku - Macaronit

2010-12-05T01:41:00.007+02:00

Tänään olin juhlistamassa pikkusiskon synttäreitä, ja siitäpä syystä päivityskin tulee hiukka myöhäiseen, juhlien jälkimainigeissa. Illan teema oli naamiaiset ja pukeutumisohjeena elokuvahahmot. Kaikki mielikuvitus sai taas olla käytössä, kun ukkoseni kanssa pohdittiin sopivia rooleja ja muokattiin asuja muun muassa vanhoista lakanoista, styroksipaloista ja huopakankaasta. Tämän pariskunnan kohdalla tuloksena olivat herttakuningatar ja korttisotilas, hieman tyyliteltyinä versioina tietysti :) Illan päivänsankari oli pukeutunut Marie Antoinetteksi ja yhdennäköisyys oli todellakin valtava. Lupasin viedä Versaillen kaunottarelle tuliaisiksi ranskalaisia mantelileivoksia eli macaroneja ja tässä siis ohje niihin. Jos muuten joltain on näkemättä Sofia Coppolan vaaleanpunaisia tylliunelmia vilisevä elokuva, kannattaa katsastaa!

n. 24 kpl pieniä leivoksia

100 g mantelijauhetta (jossa mantelit jauhettu kuorettomina)

3 dl tomusokeria

(½ rkl kaakaojauhetta, jos haluaa suklaamacaroneja)

2 kananmunan valkuaista

1 rkl Siro-sokeria

jauhemaista elintarvikeväriä

Suklaatäyte

100 g tummaa suklaata

½ dl kuohukermaa

Sekoita mantelijauhe ja puolet tomusokerista keskenään. Jos haluat ruskeita leivoksia, sekoita joukkoon myös kaakaojauhe. Vaahdota valkuaisia hetki sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista, kunnes valkuaisvaahto on kovaa. Lisää loppu tomusokeri vähitellen ja vatkaa seos kiiltäväksi. Sekoita manteli-tomusokeriseos lopuksi valkuaisvaahdon joukkoon varoen. Jos haluat värillisiä leivonnaisia, lisää tässä vaiheessa jauhemainen elintarvikeväri.

Pursota seoksesta noin euron kolikon kokoisia nokareita leivinpaperin päälle pellille. Anna pohjien seistä huoneenlämmössä vähintään 15 minuuttia. (Tämä siksi, että taikinan kuori kovettuu hieman, eivätkä leivokset halkea uunissa). Paista 150 asteessa 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota varovasti lastalla.

Paloittele suklaa kattilaan ja lisää kerma. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa liukenee. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Anna täytteen jäähtyä. Levitä suklaatäytettä pohjien sileälle pinnalle ja paina kaksi pohjaa yhteen.

Joulukalenteri, 3.luukku - Suklaahippucookiet

2010-12-03T19:15:00.005+02:00

Ostin jokin aikaa sitten alesta vegaanin leivontakirjan "Puputyttö ja vohvelisankari". Olin selaillut sitä aiemmin kirjakaupassa ja tykästyin ohjevalikoimaan, joissa oli paljon erilaisia brownieita ja cookieita, eli kaikkia ällömakeita tekeleitä. Tässäpä yksi kirjan ohjeista, jolla syntyy melko perinteisiä, ihanan tahmeita cookieita. Vähän tuntuu hävyttömältä sivuuttaa ohjeen vegaanisuklaat ja munankorvikkeet, mutta kaikki lienee sallittua sodankäynnissä ja herkkujen teossa :)

5 dl vehnäjauhoja

0,75 tl ruokasoodaa

0,75 tl suolaa

230 g margariinia

1½ dl sokeria

1½ dl fariinisokeria

1 kananmuna

1½ tl vanilja-aromia

4 dl tummaa suklaata rouheena

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita pelleille valmiiksi leivinpaperit ja jätä sivuun odottamaan. Sekoita keskenään jauhot, sooda ja suola. Vaahdota voi ja sokerit isossa kulhossa ja lisää kananmuna ja vanilja-aromi.Lisää jauhoseos kevyesti sekoittaen joukkoon. Lisää lopuksi suklaa.

Ota taikinasta nokareita ja jaa pellille. Jätä paljon leviämisvaraa. Paista 8-11 minuuttia sen mukaan, haluatko pehmeitä vai rapeita keksejä.

Joulukalenterin 2. luukku - Porkkanamuffinssit

2010-12-02T17:25:00.003+02:00

Tämä ei varsinaisesti ole uusi ohje, vaan tuunattu vanhasta. Viimeinen päivitys ennen blogspottiin muuttoa oli porkkanakakku ja nämä pikkukaverit on tehty sillä samaisella reseptillä. Yhden kakun taikina riittää reiluun pellilliseen (12-14 kpl) muffinsseja. Paistoaikaa täytyy tietysti hieman vähentää, samoin lämpöä. Tuloksena ihanan mehukkaita muffinsseja, jotka sopivat makujensa puolesta vaikka pikkujoulupöytään. Koristelua voi tietysti tuunata hieman jouluisempaan suuntaan, jos haluaa :)

Taikina

3 kananmunaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1½ tl kanelia
1 tl kardemummaa
½ tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
1½ dl auringonkukkaöljyä
4½ dl raastettua porkkanaa

Limenmakuinen kuorrute

60 g pehmeää voita
4 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 limen kuori raastettuna
100 g maustamatonta tuorejuustoa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vispaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon joukkoon. Lisää auringonkukkaöljy ja raastetut porkkanat.

Jaa taikina paperilla vuorattuihin muffinssivuokiin. Paista uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia. Anna muffinssien jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään pehmeäksi massaksi ja levitä kuorrute valmiiden muffinssien päälle.

Tästä se lähtee...Joulukalenteri, 1.luukku

2010-12-01T21:57:00.003+02:00

Siitä huolimatta, että edellinen joulukalenteri jäi lopusta vähän vajaaksi, ajattelin ryhtyä urheasti uuteen taistoon ja luoda itselleni (ja toivottavasti jollekulle muullekin) hieman joulutunnelmaa :) Myönnän, olen niitä kuuluisia jouluihmisiä, jotka innostuvat glögistä jo syyskuussa ja tapailevat joululaulujen sanoja viimeistään marraskuussa. Yritän kyllä aina toppuutella itseäni, että en ihan tyystin ehtisi kyllästyä piparkakkujen makuun ennen h-hetkeä.

Minun jouluni alkaa ylläolevan kuvan kaltaisesta tilanteesta...kerään kasaan kaikki aikanani ostamani joululehdet (on se kumma, kun joka vuosi ne kerätään samaan paikkaan ja silti joka joulu ne on ympäri huushollia) ja lainailen kirjastosta jouluaiheisia kirjoja. Tänä vuonna ostinkin yhden hulluilta päiviltä, kuvassa ruudullisen "Sju sorters julkakor", joka pursuaa ihania joululeivonnaisia. Lisäksi kuulin ihanalta, mutta onnettomasti salaisuuksia pitävältä äitykältäni, että saan Lontoon tuliaisena Nigellan Christmas -kirjan. Nyt ei muuta kun suunnittelemaan, joululevyjä soittamaan, ideoita keräämään, askartelemaan, glögiä siemailemaan, koristelemaan ja täyttämään kotia jouluisilla tuoksuilla :) Suosittelen vahvasti!

Parasta kaakaota...

2010-10-30T14:11:00.003+03:00

...pimeneviin ja kylmeneviin iltoihin. Juoma sopii hyvin myös jälkiruoaksi, sen verran tuhtia tavaraa se on :)

Kahdelle

0,5 l maitoa
noin 100 g tummaa suklaata
ripaus kanelia
ripaus chiliä
(ripaus neilikkaa)
kermavaahtoa

Laita maito teflonkattilaan ja ripottele päälle mausteet. Murra suklaa joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä hitaasti koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Maista ja mausta lisää halutessasi. Vatkaa päälle kermavaahtoa.

Klassikkoprojekti: Baskervillen koira

2010-10-27T19:33:00.004+03:00

Lukuun ottamatta lastenohjelmia ja jotakin satunnaista tv-sarjaa, ensimmäinen kosketukseni Sherlock Holmesiin oli Robert Downey Jr:n tulkinta etsivästä 2009 vuoden elokuvassa. Ihan kelpo pätkä kyllä, ei siinä mitään, mutta onhan se vähän noloa. Ja mielenkiintoista oikeastaan…miten sitä osaa Holmesista puhuttaessa muodostaa päähänsä kuvan siitä tutusta hatusta ja piipusta, vaikka ei olisi yhtään elokuvaa tai tv-sarjaa nähnytkään. Kaipa tässä on kyse sellaisesta populaarikulttuurin kuvastosta, joka on iskostunut kaikkien päähän, huolimatta siitä, kuinka perehtynyt on Holmesiin elokuvien tai kirjallisuuden kautta.

Oli miten oli, lukaisin siis Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran vasta elokuvan näkemisen jälkeen. Tällaisessa nurinkurisessa järjestyksessä (elokuva-kirjallisuus) on kyllä huonot puolensa – sen sijaan, että olisin kehittänyt päässäni oman näköisen Holmesin, kirjaa lukiessa mielessä kummittelivat Robert Downey Jr ja Jude Law. En toki valita (komeita uroita molemmat), mutta olen silti hitusen verran huolestunut surkastuvasta mielikuvituksestani. No, niin siinä kuitenkin kävi, että sijoitin elokuvan hahmot kirjaan ja täytyy sanoa, että ne istuivat sinne oikeastaan melko hyvin.

Ne jotka kritisoivat uutta elokuvaa hatun puutteesta tai Holmesin paatuneesta elämäntyylistä, ovat väärässä – ainakin jos tähän klassikkoon on luottamista. Hatusta ei mainittu nimittäin sanaakaan, mutta pössyttely ja Holmesin ylimielinen asenne olivat kyllä läsnä. Holmes on todellakin nenäkäs, narsistinen ja vähän rasittavakin kaveri, jolla on itse asiassa tässä kirjassa paljon pienempi rooli kuin Watsonilla. Tohtori Watson sen sijaan näyttäytyy miehenä, jolla tunnejärki ja kaunopuheisuus (Watson on kirjan kertojana) ovat kohdillaan. Jälkimmäinen joskus jopa siinä määrin, että tekee mieli hypätä parin kohdan yli – sen verran verkkaasti Watson maalailee maisemia ja tunnelmia.

Mutta muilta osin kirja lunastaa todellakin paikkansa dekkariklassikoiden joukosta. Lähtökohtanahan tarinassa on Baskervillen suku, jota tuntuu vainoavan hämärät kuolemat ja niihin liittyvä demonimainen koira. Tunnelma on juuri sopivan verran aavemainen ja salamyhkäinen. Vaikka lukija ainakin edellä mainitun elokuvan nähtyään tietää, että yliluonnollinen ei ole usein sitä miltä näyttää, lukiessa on vaikea uskoa hirviöhurtalle ja oudoille tapahtumille mitään järkevää selitystä. Yhdessä Watsonin kanssa onkin melkoisen viihdyttävää spekuloida, kuka on lopulta syyllinen.

Tiesitkös muuten? Baskervillen koira on kirjoitettu paljon myöhemmin kuin muut Holmes-kirjat, vasta sankarin kuoleman jälkeen. Yleisön painostuksesta Doyle kirjoitti Baskervillen koiran jatkokertomuksena lehteen.

Klassikkoprojekti: Pizza

2010-10-27T18:11:00.003+03:00

Oi pizza, pizza...se jos mikä on klassikkoruoka. Voitteko uskoa, että allekirjoittanut ei pitänyt lapsena pizzasta? Sen sijaan Pizza Hutissa tilasin spagettia. Nykyään ei ole enää sitä ongelmaa, joskin pizzaa on kyllä kovin monen tasoista. Itseeni ei oikein uppoa rasvassa ja valkosipulissa uitetut läpyskät, joita ainakin joistain lähiöpizzerioista saa. Mutta silti, olen aina ollut sitä mieltä, että parasta pizzaa saa ravintolasta.

Onko niin? Ukkoni on hurahtanut jo jonkin aikaa sitten leivän leivontaan ja nyt osansa on saanut myös pizza. Oma leipurini pyrkii löytämään juuri sen autenttisen pizzan...ohut, rapea pohja, päällä mozzarellaa ja valitut täytteet. Pidin aiemmin pizzakiviä totaalisina turhakkeina, mutta kun maistoi sillä paistettua pizzaa, en tiedä palaanko enää pellille tehtyyn versioon!

Pizzapohjan ja tomaattikastikkeen ohje Jamien

Peruspizzataikina

3 pyöreää pizzapohjaa

400 g (noin 6 dl) vehnäjauhoja
100 g (noin 1½ dl) durumvehnäjauhoja
½ tl hienoa merisuolaa
½ pussi (11 g) kuivahiivaa
½ rkl sokeria
noin 3 dl haaleaa vettä

Sekoita keskenään jauhot, suola sekä kuivahiiva ja pane jauhoseos keoksi työpöydälle. Tee keskelle kolo. Sekoita sokeri haarukalla haaleaan veteen ja kaada vesi koloon. Käytä haarukkaa ja sekoita jauhoja pyörivin liikkein hitaasti kolon reunoilta veden joukkoon. Seos näyttää sakealta puurolta - jatka sekoittamista, että saat kaikki jauhot mukaan. Kun taikina alkaa olla kovempaa, jauhota kätesi ja ala taputella taikinaa palloksi. Vaivaa taikinaa pyörittämällä sitä edestakaisin. Käytä vasenta kättäsi ja työnnä sitä samalla oikealla kädellä itsestäsi poispäin. Jatka tätä 10 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisaa ja pehmeää.

Jauhota taikinan pinta, peitä se kelmulla ja anna seistä vähintään 15 minuuttia huoneenlämmössä. Tämä helpottaa taikinan kaulimista ohueksi. Jaa taikina kolmeen osaan. Pizzapohjat on hyvä kaulia 15-30 minuuttia ennen paistamista. (Tässä välissä voi tehdä vaikkapa tomaattikastikkeen tai pilkkoa täytteitä). Jauhota taikinapala durumjauhoilla ja kauli se jauhotetulla alustalla noin puolen sentin paksuiseksi pyöreäksi pohjaksi. Revi sopivan kokoinen pala foliota, hiero siihen öljyä, jauhota hyvin durumjauhoilla ja nosta pizzapohja folion päälle. Tee samalla tavalla kaikki pohjat.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Tässä vaiheessa voit levittää täytteet pizzapohjille. Jos mahdollista, paista pizzat pizzakiven päällä - tai paista ne yksitellen ritilällä uunin alaosassa. Paista pizzoja 7-10 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja rapeita.

Tomaattikastike

neitsytoliiviöljyä
1 kuorittu valkosipulinkynsi ohuina viipaleina
1 nippu tuoretta basilikaa (riivi lehdet)
1 tlk säilöttyjä tomaatteja
merisuolaa ja mustapippuria

Kuumenna kattila, lorauta siihen öljyä sekä valkosipuli ja kypsennä varovasti. Kun valkosipuli on muuttunut kullankeltaiseksi, lisää joukkoon puolet basilikasta, tomaatit ja muutama ripaus suolaa ja pippuria. Keitä kastiketta hellästi noin 20 minuuttia. Murskaa tomaatit sileäksi seokseksi, maistele ja mausta tarpeen mukaan.

Salamipizza

Täytteinä voi käyttää mitä haluaa, kunhan pitää homman aika simppelinä. Liian täyteen ahdettu pizza ei kypsy rapeaksi ja sitä paitsi, muutaman täytteen pizzassa maut pääsevät parhaiten esille!

4 rkl tomaattikastiketta
1 pallo (noin 100 g) mozzarellajuustoa
mausteista salamia
valitsemaasi tuoretta yrttiä

Levitä tomaattikastike tasaisesti pizzapohjalle. Levitä sen päälle mozzarella ja sitten salami. Kun pizza on tullut uunista, ripottele päälle tuoreita yrttejä.

Kantarelli-linssikeitto

2010-09-24T20:35:00.004+03:00

Nyt saa nauttia ihanista sienistä! Reipas ja hirvikärpäsiä pelkäämätön hakee luonnosta omat herkut, me luotimme markkinoiden kantarellivalikoimaan. Ei ole kerta eikä ensimmäinenkään, kun tässä perheessä tehdään päätös syödä enemmän kasvisruokaa ja vähemmän lihaa. Terveellisyys, edullisuus ja ekologisuus pitäisivät riittää syiksi. Tällaisilla resepteillä päätös olisikin kohtuullisen helppo pitää...ohje on Marianne Kiskolan kirjasta "Papu, porkkana ja hillopulla", loisto-opus!

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 l kantarelleja tai muita sieniä
2 rkl voita
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl punaisia linssejä
1 tl suolaa
2 tl rouhittua mustapippuria
½ sitruunan mehu
2 dl ruokakermaa (luomu)
(päälle tuoretta kirveliä)

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta porkkana. Puhdista sienet ja kuumenna kasarissa niin, että kosteus haihtuu. Lisää voi ja paista muutama minuutti.

Nosta kolmasosa sienistä sivuun koristelua varten. Lisää silputtu sipuli, valkosipuli ja raastettu porkkana. Kuullota. Lisää vesi, kasvisliemikuutio, linssit, suola, pippuri ja sitruunamehu. Anna kiehua 20 minuuttia. Suola ja sitruuna estävät linssejä kiehumasta yli.

Nosta kattila liedeltä. Lisää kerma ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Koristele paahdetuilla kantarelleilla ja tuoreella kirverillä.

Mutakakkumuffinssit

2010-08-23T10:10:00.004+03:00

Poriin muuttamisessa on ollut monia haittapuolia, joista leipomisen vähentyminen ei suinkaan ole suurimpia. Silti, uusien herkkujen kokeilu on jäänyt harmillisesti vähemmälle, kun lähettyvillä ei ole koekaniineja. Missään nimessä leipomisesta ei kuitenkaan ole luovuttu, itse asiassa monia herkkureseptejä on vielä päivittämättä blogiin. Leila Lindholmin kirjasta löytyi ohje suussa sulaviin mutakakkumuffinsseihin, jotka tein kylään viemisiksi Espoon visiitillä. Nämä yksilöt syntyivät mansikan huippuaikana, mutta nyt ne voisi koristella vaikkapa viinimarjoilla tai mustikoilla!

2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50 g voita
½ dl ruokaöljyä
1 dl vaaleaa siirappia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
100 g tummaa suklaata (70 %)

Vispikermaa ja tuoreita marjoja koristeeksi

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vispaa munat, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi, sekoita joukkoon öljy ja siirapi ja lisää seos munavaahdon joukkoon.

Sekoita vehnäjauhot, kaakao, leivinjauhe ja suola keskenään ja lisää seos varovasti taikinaan. Paloittele suklaa ja sulata se vesihauteessa tai mikrossa. Lisää suklaa taikinaan.

Asettele paperiset muffinivuoat muffinipellille ja täytä vuoat niin, että taikina täyttää 2/3 vuoista. Paista muffineja uunin keskitasolla noin 12 minuuttia. Kun otat muffinit uunista, ne lässähtävät niin, että keskelle tulee kuoppa. Anna muffinien jäähtyä.

Täytä kuopat kermavaahdolla ja koristele marjoilla.

Klassikkoprojekti: Mustikkapiirakka

2010-07-16T23:13:00.009+03:00

Sain päähäni ulottaa klassikkoprojektin myös ruokiin. Olemmekin jo tovin kokeilleet ukkoni kanssa erilaisia klassikkoreseptekä...No, niistäkin voitaisiin toki kiistellä, mutta tyydyn vähempiin kriteereihin. Klassikkoruokia ovat mielestäni kaikki suomalaiset perinneruoat sekä maailmalta omaksutut klassikot, kuten esim. crème brûlée. Mitkään S-ketjun ruokamaailman minttusuklaiset brûléet tai karjalanpaistit itämaisilla mausteilla eivät sovi tähän kategoriaan. Haluan nimittäin oppia tekemään myös niitä klassikoita, erityisesti oman maan :)

Mutta, nyt on viimeiset hetket käyttää vanhat mustikat pakastimesta, jotta voi poimia tilalle uusia :) Siksipä laitetaan kehiin mustikkapiirakan klassisempi versio, pullataikinalla tottakai. Tämä näkemys saattaa olla puolueellinen, mutta jotenkin on sellanen tutina, etteivät isomummot aikoinaan tehneet piirakkaa muropohjaan... Sopiva ohje löytyi Mamsellin maukkaat -blogista, ja hyvinpä toi lopputulos mieleen mamman tekemän mustikkapiirakan.

Pellillinen

2,5 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 dl sokeria
½ tl suolaa
2 tl kardemummaa
n.7-8 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia

muna voiteluun

Täyte

1 l mustikoita
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja

Lämmitä maito 42 asteiseksi. Lisää joukkoon suola, sokeri ja kardemumma. Sekoita hiiva pienen jauhomäärän joukkoon ja lisää maitomausteseokseen. Lisää jauhoja, kunnes saat paksun, vellimäisen seoksen.

Vaivaa taikinaa, jotta siihen tulee hyvä sitko. Lisää loput jauhot ja viimeisenä pehmeä rasva. Alusta hyvin, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kauli taikinasta uunipellin kokoinen levy ja laita se pellille leivinpaperin päälle.

Sekoita kulhossa 1 dl sokeria ja 2 rkl perunajauhoja.
Ripottele seos taikinan päälle tasaisesti ja levitä sen päälle mustikat. Sekoita loput sokerista perunajauhojen
kanssa ja ripottele seos mustikoiden päälle.
Voitele reunat munalla ja paista 175 asteessa 20-25 min.

Sienileivät

2010-07-16T22:19:00.006+03:00

Elossa ollaan, vaikka ei vähään aikaan ole mitään kuulunutkaan. Sellaista se on, kun antaa töiden ja opintojen viedä mennessään ja asettaa itselleen liian korkeat rimat kirjoitteluun, joka on kuitenkin aina loppujen lopuksi hauskaa. No, tänään alkoi vihdoin odotettu parin viikon kesäloma, joten bloggailuakin on todennäköisesti tiedossa enemmän :)

Vaan enpä valita lomailua edeltäneestäkään elämästä. Kävi nimittäin niin, että ukkoni sai koulusta lomaa hiukka enemmänkin ja (ainakin hyvinä päivinä) allekirjoittaneella on ollut lokoisat oltavat, kun on ruoka lähes valmiina töistä tullessa. Eräänä aurinkoisena päivänä (ja niitähän nyt riittääkin!) sain näitä herkullisia juustoleipiä.
Tässäpä siis ohje...

Leivät

150 g tuoretta pinaattia
1 sipuli
½ l kantarelleja (mies käytti tuoreita herkkusieniä)
1 rkl öljyä
suolaa, valkopippuria
4 viipaletta vaaleaa leipää (kauppahallista löytyi sopivan rapeita sämpylöitä)
1 dl juustoraastetta

Salaatti

1 ruukku salaattimixiä
1 rkl öljyä
1 rkl vaaleaa balsamicoa

Pese pinaatti ja poista varret. Hienonna sipuli, pinaatti ja paloittele sienet. Kuullota kaikkia öljyssä pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.

Päällystä leivät sieni-pinaattiseoksella. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista leipiä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja saanut kauniin värin.

Huuhtele, kuivaa ja revi salaatit kulhoon. Sekoita salaatinkastike ja kaada joukkoon. Jaa salaatti neljälle lautaselle ja aseta leipä päälle.

Teaparty

2010-04-29T19:16:00.010+03:00

Lainasin tässä taannoin kirjastosta loistavan kirjan: "Teehetkien herkut", jonka on kirjoittanut Pirjo Suvilehto. Jutuista, kuvista ja resepteistä inspiroituneena järjestin minulle ja miehelleni perienglantilaiset teekutsut. Teekalusto ei ehkä ollut kovin klassinen (hakusessa olisi kirppareilta kerätty romanttinen teeastiasto), mutta ne puutteet, joita löytyi pyrittiin korvaamaan seurustelukielellä eli sopivasti liioitetulla brittiaksentilla. Tarjolla oli, luonnollisesti, mustaa teetä, maidon ja hunajan kera, sandwicheja, pikkuleipiä sekä
skonsseja marmeladin kera.

Kirja kertoo muun muassa seuraavan tarinan: "Sandwichit saivat nimensä John Montaquelta, 1700-luvulla Englannissa asuneelta Sandwichin 4. jaarlilta. Intohimoisena kortinpelaajana jaarli ei malttanut jättää pelipöytää ruokailun ajaksi, vaan pyysi palvelijaansa tuomaan lihapalan kahden leivän välissä. Pyynnöllään jaarli teki nimestään kuolemattoman."

Club sandwich
(2 kpl)

6 viipaletta paahtoleipää
voita, margariinia tai maustevoita
majoneesia
kypsää broileria viipaleina
2 viipaletta pekonia
2 salaatinlehteä
1 viipaloitu tomaatti
mustapippurirouhetta
koristeeksi oliiveja tai suolakurkkua

Paahda pekonisuikaleet kuumalla pannulla. Paahda leipäviipaleet ja sivele ne kevyesti voilla. Pane kahden leivän päälle salaatinlehti, broilerinlihaa ja pinnalle mustapippuria. Aseta toiset leipäviipaleet päälle ja sievle majoneesilla. Levitä tomaattiviipaleet ja pekonit leiville. Paina päälle kolmas leipäviipale. Koristele oliiveilla tai suolakurkkuviipaleilla.

Skonssit
(2 pyöreää leipää)

5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50 g margariinia
2 dl piimää tai maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi rasva joukkoon. Lisää neste ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Tee taikinasta kaksi pyöreää, litteää, halkaisijaltaan noin 15 cm:n leipää. Nosta leivinpaperin päälle ja paina veitsellä viillot ristin muotoon. Paista 250 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Taita leivät viiltoja pitkin ja tarjoile esim. marmeladin kera.

Sitruunapikkuleivät
(noin 40 kpl)

180 g voita
75 g sokeria
1 suuren munan keltuainen
1 rkl sitruunamehua
yhden sitruunan kuori
1/4 tl suolaa
275 g vehnäjauhoa
50 g jauhettua mantelia
25 g maissitärkkelystä
6-7 rkl lemon curdia

Lemon curd

n. 5dl kreemiä

180g voita
2 dl sokeria
1 1/2 dl sitruunamehua
3 munaa

Valmista sitruunatahna. Kuumenna kattilassa voita, sokeria ja sitruunamehua, kunnes voi ja sokeri ovat sulanneet. Ota pois levyltä ja lisää munat seokseen hyvin sekoittaen.
Pane kattila levylle ja sekoita 6-10 min tai kunnes seos sakenee. Jäähdytä.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita sokeri ja rasva keskenään suuressa kulhossa. Lisää munankeltuainen, sitruunan mehu, raastettu sitruunan kuori ja suola. Lisää jauhot kahdessa erässä ja sitten jauhettu manteli ja maissitärkkelys. Sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi.

Pyöritä taikina kirsikkatomaatin kokoisiksi palloiksi ja laita ne leivinpaperille parin sentin päähän toisistaan. Paina peukalolla taikinapalloihin kuopat. Paista uunissa 20-25 minuuttia, tai kunnes pikkuleivät ovat kullankeltaisia. Heti kun pikkuleivät ovat tulleet uunista, lisää jokaiseen kuoppaan vajaa ½ tl sitruunatahnaa. Jäähdytä pikkuleivät.

Salmiakkikakku

2010-04-29T18:55:00.005+03:00

Edellisestä kirjoituksesta on päässyt vierähtämään tovi, mutta blogi on kyllä ollut mielessä useinkin. Itse asiassa hankin uuden kännykänkin (lähes) yksinomaan siitä syystä, että puhelimessa olisi parempi kamera, yllättäviä blogattavia tilanteita varten. No, hankintaa edisti aavistuksen verran sekin, että soittaminen ei aina ihan luonnistunut tuolta edelliseltä vempaimelta. Pävitettävien asioiden lista on ehtinyt kasvaa jo hyvän aikaa, kun olen uppoutunut opiskelujuttuihin, töihin ja milloin mihinkin. Siispä pitemmittä puheitta asiaan ja tädin synttärikakkuun, jonka lupasin laittaa tänne jo liian kauan aikaa sitten ;) Ohje on muuten sama kuin reseptirosvokakulla, jolla juhlistettiin aikoinaan ekan blogin avajaisia.

Pohja

4 munaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte

Mansikoita ja mansikkahilloa
Kermavaahtoa, jossa turkinpippurirouhetta

Kakun päällinen:

500 g mantelimassaa
3 dl mansikanmakuista tomusokeria
½ dl vaaleaa siirappia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri
keskenään. Sekoita munaseokseen varovasti. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn vuokaan
ja paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 40 minuuttia.

Halkaise kolmeen osaan, kostuta (esim. vaniljamaidolla) ja lisää molempiin kerroksiin päällekkäin mansikkatäytettä ja turkinpippurikermavaahtoa. Sivele kakun
päälle vielä kerros kermavaahtoa.

Vaivaa mantelimassa, tomusokeri ja siirappi sekaisin keskenään. Kauli massa muovikelmun välissä kakulle sopivaksi ja levitä päällinen varovasti kakun päälle. Koristele esimerkiksi apteekkarin salmiakeilla!

Klassikkoprojekti: City Lights

2010-03-16T21:43:00.002+02:00

Olen katsonut tsiljoona leffaa blogini aikana, mutta vasta nyt saan kirjoittaa varsinaisesta klassikkopätkästä. Näin siis Kaupungin valot -elokuvan ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna - ja mitkä puitteet ensi-illalle olikaan! Vierailimme nimittäin Tampereen filmifestareilla, jossa City Lights näytettiin Tamperetalolla täpötäydelle salille. Itse käyn sen verran harvoin harrastamassa "korkeakulttuuria" että tilaisuudet oopperassa, teatterissa tai sensellaisessa vaativat mielestäni pientä pynttäytymistä. Oli mukava huomata, että monet muutkin olivat päättäneet pukeutua enemmän oopperaan kuin elokuviin.

Elokuvakokemus oli siis asteen verran perjantain irtokarkeilla höystettyä leffailtaa hienostuneempi ja sitä täydensi entisestään Tampereen kamariorkesterin soittama elokuvan musiikki. Täytyy myöntää, että kun elokuvaan upposi, välillä unohtui, että musiikki ei tule nauhalta, mutta se annettakoon anteeksi kun kyseessä oli niin ihana elokuva kuin tämä. Olin jostain syystä selvästi herkällä tuulella, sillä silmäni kostuivat jo elokuvan alkumetreillä, jolloin Chaplin enimmäkseen hassutteli kulkurin roolissaan. Klassiset kaatuilut ja muut perinteiset pelleilyt eivät kuitenkaan tuntuneet typeriltä vaan oikeasti naurattivat ja oli hauskaa kuulla, kun Tamperetalo röhötti yhteen ääneen.

Ja se varsinainen elokuvan ydin, rakkaustarina kulkurin ja kukkaistytön välillä. Oih. Vaikka romanssi ei saanut yhtä paljon aikaa valkokankaalla kuin kommellukset, elokuvan pohjavire oli silti koko ajan jotenkin kauniin haikea. Peter von Bagh, joka esitteli elokuvan, ei liioitellut sanoessaan, että kyseessä on yksi historian kauneimmista elokuvista. Tämän puolesta puhukoon myös loppukohtauksen aikana tiuhaan räpytelleet silmäni. Lopussa yleisö taputti seisaallaan kunniaksi elokuvalle. Kyllähän minäkin olen jotenkin aina tiennyt, että Chaplin on omaa luokkaansa ohjaajana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana, mutta vasta lauantaina valkeni millainen nero onkaan kyseessä.

Arkistojen kätköistä: Ne suklaamuffinssit

2010-03-16T21:27:00.005+02:00

Eräs uskollinen lukijani (=äiti) marmatti tuossa taannoin, että tästä uudesta blogista ei löydy mitään vanhoja reseptejä. Oikeastaan monet suosikkiresepteistäni eivät ole ikinä edes päätyneet bittimuotoon, mutta kyllä edellisen elämän reseptirosvoilustakin joitain helmiä löytyy. Siispä mikä jottei? Pyrin päivittelemään tänne jatkossa myös vanhoja suosikkeja. Ensimmäisenä iki-ihanat suklaamuffinssit, joissa ei voi epäonnistua. Paitsi allekirjoittaneen veli, joka käytti maustamattoman tuorejuuston sijasta valkosipulilla terästettyä :D Ei kuulemma maistunut.

12 kpl

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
1 ½ dl kaakaojauhetta
125 g voita huoneenlämpöisenä
2 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 3/4 dl kermaviiliä
1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria

Kuorrutus

100 g maustamatonta tuorejuustoa
350 g tomusokeria
4 rkl voita
4 rkl kaakaojauhetta
n. 1 rkl vettä

Sekoita kuivat ainekset isossa kulhossa. Vaahdota voi ja sokeri, vatkaa joukkoon munat ja lisää vaahtoon kermaviili ja vaniljauute. Lisää munavaahto kuivien ainesten joukkoon ja sekoita ainekset hyvin. Vuoraa metalliset muffinivuoat paperivuoilla ja täytä vuoat taikinalla miltei yläreunaan saakka. Paista muffineita 175 asteessa 25-30 min.

Vaahdota juusto ja voi ilmavaksi ja sekoita vaahtoon kaakaojauhe ja tomusokeri. Vatkaa kunnes kuorrute on sileää ja lisää vettä sen verran, että kuorrute on sopivan sakeaa ja helposti levittyvää. Levitä kuorrute valmiiksi paistettujen (jäähtyneiden) muffinssien pinnalle.

Suklaakakku Nigellan tyyliin

2010-02-02T17:07:00.006+02:00

Viime viikolla juhlistimme mieheni nimipäivää suklaakakun merkeissä. Tiedän, että monessakaan perheessä nimipäiviä ei juhlita, mutta itse olen vakaasti sitä mieltä, että pieni juhla ei ole koskaan pahitteeksi, joten aina kun syy löytyy on hyvä poiketa arjen rutiineista. Tarkoitukseni oli tehdä kakusta pienempi, mutta en viitsinyt lähteä pilkkomaan reseptiä...toivotaan, että kakku on syötävää pakastuksen jälkeenkin ;) Sen verran voin ainakin kertoa, että oltuaan yön jääkaapissa kakku oli aivan erilaista rakenteeltaan eikä tuntunutkaan ihan niin äkkimakealta kuin lämpimänä. Alla kuva jääkaapissa tiivistyneestä kakusta.

Pohja:

200 g vehnäjauhoja
200 g sokeria
3/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
½ tl suolaa
200 g pehmeää margariinia
40 g kaakaojauhetta
1,5 dl kermaviiliä
2 suurta kananmunaa
1½ tl vaniljasokeria

Kuorrutus:

80 g maitosuklaata
80 g tummaa suklaata
75 g margariinia
1,25 dl kermaviiliä
1 tl vaniljasokeria
1 rkl vaaleaa siirappia
300 g tomusokeria
½ tl kuumaa vettä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Yhdistä suuressa kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja suola. Lisää pehmeä voi ja vatkaa sekaisin. Sekoita keskenään kaakao, kermaviili, munat ja vaniljasokeri ja lisää seos taikinaan. Sekoita huolellisesti.

Kaada taikina voideltuun vuokaan (24 cm) ja paista uunissa noin 30 minuuttia. Kun kakku on valmis, sen tulisi vetäytyä vuoan reunoilta. Anna kakun jäähtyä ennen kuin leikkaat sen kahteen osaan.

Sulata suklaat ja voi joko vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä hieman ja lisää sekaan kermaviili, vaniljasokeri ja siirappi. Lisää siivilöity tomusokeri ja hieman kuumaa vettä. Sekoita kunnes kuorrute on sileää. Lisää tarvittaessa tomusokeria. Levitä kuorrutetta toiselle kakkupohjalle, kokoa kakku ja levitä kuorrutetta vielä kakun päälle.

Päivän piristysruiskeyhtälö: Miss Marple ja kuppi teetä

2010-02-02T16:14:00.003+02:00

Propaganda koskien tallentavaa digiboxia jatkuu... Ruokaohjelmien lisäksi iki-ihana digiboxini mahdollistaa myös monien muiden ennen näkemättä jääneiden ohjelmien katselun. Erityiseksi suosikikseni on noussut ohjelma, joka nosti samalla huimasti yle-kanavien katseluastettani. Mainio Miss Marple. Elokuvatkin ovat oikein kivoja, mutta olen erityisen ihastunut jatkosarjoihin, joissa neiti Marplena häärii Joan Hickson. Kun mieheni lukee iltaisin tentteihin, minulla on ollut tapana laittaa kuulokkeet kiinni telkkariin, keittää kuppi teetä ja nauttia Marplen terävästä päättelykyvystä ja hilpeästä muminasta. Katsokaa itse niin tiedätte, mitä tarkoitan :)

+

Brittiruokailta

2010-02-02T15:19:00.004+02:00

Mieheni painostuksesta purin yksi päivä digiboxin tallennuksia ja katselin parit ruokaohjelmat. Jamie oli kokkaillut jenkkikavereilleen perinteistä brittiruokaa ja innostuin itse kyhäilemään näitä erikoisuuksia sunnuntaina. Vienon pikaruokaravintolakäryn saattelemana saimme pöytään (sanomalehden päältä, Jamie ohjeisti) rapsakat fish and chips -annokset ja jälkiruoaksi muutaman tunnin keitettyä spotted dickiä. Nimeä ei kannata säikähtää, kyseessä on ihan tavallinen kahvikakku, jos ei oteta huomioon erikoista valmistustapaa. Legendaa nimen alkuperästä löytyy muun muassa täältä :)

Fish and chips
(kahdelle)

Jamie käytti kalana turskaa, mutta koska asioin kaupassa sunnuntaina sain tyytyä pakasteseifileisiin. Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä :)

2 fileetä pakasteseitä
1-2 jauhoista perunaa ruokailijaa kohden
1 l rypsiöljyä
2 dl jauhoja
1,5 dl olutta
noin 1 tl suolaa
1 muna
suolakurkkua
ketsuppia tarjoiluun

Leikkaa perunat noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista sitten noin sentin paksuisia tikkuja. Valmista kalojen leivitys. Mittaa kulhoon jauhot ja olut. Lisää suola ja sekoita. Erittele munan keltuainen ja valkuainen ja lisää keltuainen taikinaan. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää se varovasti sekoittaen taikinaan.

Lämmitä oljy paksupohjaisessa kattilassa. Öljy on sopivan kuumaa, kun kattilaan pudotettu leivänpala muuttuu kullanruskeaksi. (Öljy on liian kuumaa, jos se rupeaa savuamaan. Pidä lähellä varmuuden vuoksi kattilankansi, jos öljy syttyy palamaan.) Nostele reikäkauhan avulla pieni osa perunatikkuja öljyyn. Uppopaista noin 4 minuuttia per satsi. Laske valmiit ranskalaiset talouspaperin päälle.

Kun ranskalaiset ovat valmiit, kasta kalafileet taikinaan ja uppopaista kaloja myös noin 4 minuutin ajan. Voit halutessasi käyttää jäähtyneet ranskalaiset vielä öljyssä. Laske kalat talouspaperin päälle ja ripottele suolaa kalafileiden ja ranskalaisten päälle. Tarjoa herkku sanomalehden päältä ja nauti suolakurkun ja ketsupin kanssa.

Spotted dick

Koska minulla ei ole tarpeeksi isoa kattilaa ja kulhoa, tein taikinan puolikkaana. Laitan tähän kuitenkin alkuperäisen ohjeen, mikä riittää varmasti isommallekin porukalle.

120 g jauhoja
120 g leivänmuruja
120 g voita paloiteltuna/raastettuna
120 g sokeria
120 g kuivattuja aprikooseja
240 g rusinoita
1 muna
½ tl muskottipähkinää
2 tl raastettua inkivääriä
1 appelsiini
1,4 dl maitoa
ripaus suolaa

Tarjoiluun:
2-3 rkl vaaleaa siirappia
vaniljakastiketta

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita ne tasaiseksi taikinaksi. Voitele uuninkestävä vuoka tai kulho (itse käytin lasista pyöreää kulhoa) ja kaada taikina voideltuun kulhoon. Peitä kulho foliolla. Ota niin iso kattila, että kulho mahtuu sen sisälle ja täytä kattila vedellä hieman alle puolen välin. Kun vesi kiehuu, laita kulho veteen ja peitä kattila foliolla. Anna kiehua hiljalleen noin kolme tuntia ja lisää tarvittaessa vettä. (Pienempi määrä taikinaa kypsyy hieman vähemmän aikaa, oma hässäkkäni valmistui parissa tunnissa.)

Kumoa valmis kakku lautaselle ja valuta päälle vaaleaa siirappia. Tarjoile jälkiruoka vaniljakastikkeen kanssa.

Kotitekoinen mysli

2010-01-24T23:13:00.005+02:00

Omasta mielestäni monet kaupan terveellisemmät myslit maistuvat hieman pölyisiltä ja muromyslit ovat taas todella makeita. Siksipä itse tehty mysli on oiva ratkaisu, siinä saa määritellä itse ainekset ja makeuden :) Bongasin oivan perusohjeen Pastanjauhannasta ja oma pähkinäallergisen versioni kuuluu seuraavasti:

6 dl neljän viljan hiutaleita
2 dl kaura/ruisleseitä
2 rkl kookoshiutaleita
2 rkl auringonkukan siemeniä
2 rkl pellavansiemeniä
2 rkl sokeria
noin 2 tl hunajaa
noin ½ dl rusinoita
noin ½ dl kuivattuja aprikooseja pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita hiutaleet, leseet ja puolet sokerista keskenään ja levitä reunalliselle, leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele päälle siemenet, kookoshiutaleet ja loppu sokeri ja valuta hunaja ohuena nauhana tasaisesti ainesten päälle. Paahda mysliä noin kymmenen minuuttia eli kunnes hunaja alkaa kuplia ja siemenet ovat saaneet sopivasti väriä. Jäähdytä, lisää joukkoon kuivahedelmät ja sekoita. Säilytä kannellisessa astiassa huoneenlämmössä.

Klassikkoprojekti: Kotiopettajattaren romaani

2010-01-24T22:50:00.005+02:00

Klassikkoprojekti on tuottanut vihdoin hedelmää! Itse asiassa sain kirjan päätökseen jo yli viikko sitten, mutta saamattomuus koski tällä kertaa tekstin tuottamista lukemisen sijaan. Haaste tarttua yöpöydällä pölyttyvään tiiliskiveen oli suuri, mutta täytyy sanoa,
että lopulta yllätyin positiivisesti. Luin suomennoksen ja siten kuva ei ehkä ollut ihan autenttinen, mutta kaiken kaikkiaan kirja on säilynyt hyvin. (Siksipä niitä kai klassikoiksi kutsutaankin). Niin teemat kuin kieli upposivat oikein hyvin ainakin tähän
nykylukijaan. Suuri kiitos siitä kuuluu myös itse päähenkilölle, Jane Eyrelle, joka on suhteellisen edistyksellinen ajatustensa suhteen.

Mitään kovin radikaalia ei tietenkään kannata odottaa, viimeisenä kirjasta jää nimittäin mieleen hahmojen hilpeyttä herättävä melodramaattisuus. Mutta onhan se nyt hauskaa, kyllähän siinä on aihetta jos jonkunmoiseen draamaan, kun mies lähtee sanaa sanomatta viikoiksi jonnekin ja nainen ei kehtaa kysyä suoraan mistään mitään. Molemmat osapuolet välttävät tunteiden avointa näyttämistä, mutta tekevät mielellään johtopäätöksiä sananpuolikkaista ja pienimmistä eleistä. Kyllä Jane Eyre tylsistyisi nykymaailmassa tai ainakin meillä, missä asioista puhutaan.
Jäisi moni draama kokematta!

Teema kielletystä rakkaudesta ja asetelma juron miehen ja sielukkaan naisen välillä ovat tuttuja monesta muustakin tarinasta, Jane Austenin teoksista esimerkiksi. Tai no, mitäpä minä niistäkään kirjoista tietäisin, mutta elokuvat olen kyllä nähnyt ja niitä onkin sitten yhtä monta kuin on Kauniiden ja rohkeiden tuotantokausia. Minkä vuoksi ihmettelenkin sitä, että Kotiopettajattaren romaanista ei ole tehty yhtään kovin menestyksekästä, tunnetuilla näyttelijöillä varustettua elokuvaa. Jos joku sellaisen tietää niin ilmoittakoon, mielelläni katsastaisin!

Mutta mutta, kirja myös yllätti. Enpä olisi sivistymättömänä osannut aavistaa, että Kotiopettajattaren romaanissa on myös jännityksen aineksia. Salaperäinen sivujuoni kiihdytti lukunopeutta siinä määrin, että "luku illassa" -tavoitteeni ylittyi useammankin kerran. Bonuksena vielä kirja muistutti mukavasti siitä, miten hyvin asiat meillä nykynaisilla ja -miehillä ovat. 1800-luvun tiukka koulukuri, raskas työ ja ankarat moraalisäännöt toimivat kätevästi motivaationa huonojen päivien jaksamiselle :)

Pappa pomodoro

2010-01-18T11:50:00.004+02:00

Mainitsinkin aiemmin, että meidän perheellä oli vahva aikomus viettää joulua ekoilun hengessä. Siksipä saimmekin lahjaksi vanhempieni "vanhan" tallentavan digiboxin. No, niinhän siinä kävi, että äiti ja isä eivät osanneet taaskaan noudattaa yhden lahjan periaatetta ja ekosääntöäkin rikottiin paikoitellen. Joka tapauksessa, digiboxi on ollut erittäin ahkerassa käytössä, se on joutunut kovempiin hommiin kuin koskaan aiemmassa kodissaan.

Vimmani nauhoitella kaikki kiinnostava on saanut useamman kerran miehen pudistelemaan päätään. Ja ehkä syystäkin, arkisto on nimittäin niin täynnä tavaraa, että tuskin ehdin katsoa kaikkea tämän vuoden puolella. Erityisesti epäilen dokumenttien ja kymmenien ruokaohjelmien menestystä arki-iltoina. Kuitenkin, olen katsonut muutaman ruokaohjelman ja jopa intoutunut kokeilemaan reseptejä. Tässäpä siis esittelen tv-ruokien satoa, Jamien pappa pomodoro, olkaa hyvä. Syy, miksi keitossa on sekä tuoreita että purkkitomaatteja, on Jamien mukaan se, että talvella tomaatit eivät ole niin hyviä ja purkkitomskut tuovat silloin kaivattavaa makeutta.

5-6 kypsää tomaattia
1 tölkki tomaatteja
3 valkosipulinkynttä
puolikas punainen chili
ruukku basilikaa
1 patonki/ranskanleipä
4 rkl oliiviöjyä
vettäsuolaa
pippuria

Kuori valkosipulinkynnet. Pistele tomaatteja ja laita ne hetkeksi kiehuvaan veteen. Kaada sen jälkeen tomaattien päälle kylmää vettä niin kuoret irtoavat. Purista tomaatteja niin, että siemenet pusertuvat ulos.

Laita reilusti oliiviöljyä kuumalle pannulle. Viipaloi valkosipuli ja chili ja lisää ne pannuun. Lisää tomaatit ja hajota niiden rakenne. Laita sekaan myös purkkitomaatit. Kiehauta seos. Halkaise patonki (tai ranskanleipä) ja revi leivän sisustasta leivän paloja keiton joukkoon. Lisää seuraavaksi vettä niin, että ainekset peittyvät. Sekoita ja anna vetäytyä muutaman minuutin ajan. Lisää ripaus suolaa ja pippuria sekä oliiviöljyä. Revi lopuksi basilika joukkoon.

Punaherukka-valkosuklaakakku

2010-01-10T15:39:00.005+02:00

Hyydykekakut ovat mielestäni ihanan helppoja ratkaisuja juhliin. Ihastuin aiemmin keväisissä synttärijuhlissa isosiskoni tekemään punaherukkakakkuun ja sen makeanraikkaaseen yhdistelmään. Kun pohdin joulun jälkeisessä konvehtipöhnässä mitä veisin tarjottavaksi uuden vuoden juhliin, herukoiden kirpsakka maku ryhtyi kummasti houkuttelemaan. Kakku sopii siis oikein hyvin niin kesäisiin kuin talvisiinkin juhliin :)

Pohja:
1 paketti (300 g) kaurakeksejä
75 g sulatettua margariinia

Täyte:
6 liivatelehteä
300 g valkosuklaata
4 dl kuohukermaa
0,5 dl sokeria
500 g maitorahkaa
0,5 dl vettä

Pinnalle:
400 g pakastepunaherukoita
2 dl hyytelösokeria
2 dl vettä

Valmista pohja. Murenna keksit. Sulata rasva kulhossa mikrossa ja sekoita joukkoon keksimurska. Painele seos leivinpaperilla vuoratun (halk. 26 cm) irtopohjavuoan pohjalle. Pane vuoka jääkaappiin. Valmista täyte. Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa varoen mikrossa. Vaahdota kerma ja sokeri. Sekoita joukkoon rahka. Sekoita jäähtynyt suklaa täytteeseen. Purista liivatelehdistä vesi pois ja pane ne pieneen kulhoon veden kanssa. Kuumenna mikrossa kunnes liivatelehdet ovat liuenneet veteen. Anna hetken jäähtyä ja kaada täytteen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla. Anna hyytyä kylmässä seuraavaan päivään.

Levitä jäiset marjat kakun päälle. Kiehauta hyytelösokeri ja vesi, anna hieman jäähtyä. Lusikoi kiille marjojen päälle.

Antaa tulla, vuosi 2010!

2010-01-08T11:31:00.003+02:00

Tämän vuoden alussa kävi niinkuin monen edellisenkin: tyrmistyin kalenterivalikoiman hinnoista ja mielikuvituksettomuudesta. Edellisen vuoden häppeningit rustasin Coelho-kalenteriin, mutta nyt en halunnut maksaa siitä 15 euroa. Sokoksella törmäsin kuitenkin ihaniin Mucha-muistikirjoihin ja vanha tee-se-itse -vaisto nosti päätään. Olen tehnyt aiemminkin kalentereita, miehelleni tein pari vuotta sitten sellaisen, johon piirtelin sarjakuva-aiheisia mustavalkokuvia, mutta sellaiseen projektiin saa varata aikaa jo hieman enemmän. Helpolla pääsee, kun ostaa vain mieluisan muistikirjan, laskee sivut, jakaa vuodenpäivät sivujen määrällä (jotta tietää kuinka monta päivää tulee laittaa per sivu) ja ottaa tussin kauniiseen käteen. Itse väkersin tämän parissa illassa. Kyllä nyt kelpaa taas merkitä menojaan :)

Joulu tuli, joulu meni

2009-12-29T19:47:00.006+02:00

Alkuun heti pahoittelut mahdollisille joulukalenterin seuraajille viimeisten luukkujen uupumisesta. Niinhän siinä kävi, että joulu ei mennytkään ihan tuttuun malliin, kun aaton aattona pakkasimme elämämme Nissaniin ja lähdimme Porista kohti Espoota. Ensin kesti lähdön kanssa ja sitten matkan, kun suunnistimme lumipöllyssä ja liukkaalla tiellä. Koko aaton aatto meni muutoinkin siellä täällä asioidessa ja päivän jälkeen olin niin kuitti, ettei joulutunnelmasta ollut tietoakaan. Sitten iski flunssa. Nuha, kurkkukipu ja yskä eivät ole antaneet vieläkään periksi, vaikka olen yrittänyt hukuttaa ne niin teehen kuin c-vitamiiniinkin. Sitkeät kakkiaiset.

No, pian koittaa uusi vuosi ja uudet kujeet ja kun tästä tervehdyn niin lupaan taas päivittää tänne säännöllisin väliajoin ideoita ja ajatuksia. Sain perheeltä ja ystäviltäni ihania, juuri omannäköisiä lahjoja ja moni niistä liittyikin tavalla tai toisella ruokaan ja ruoanlaittoon :) Yllä on kuva kirjasta, jonka sain pikkusiskolta ja -veljeltäni ja jonka herkullisia reseptejä aion ehdottomasti kokeilla mahdollisimman pian. Edellämainitun lisäksi sain ystäviltäni valtavan Culinaria-opuksen ja vanhemmiltani juhlapäiväkirjan. Edellytykset herkulliselle ja juhlantäyteiselle vuodelle ovat siis erinomaiset. Hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

Joulukalenteri 22.12 - Kardemummatryffelit

2009-12-23T01:39:00.003+02:00

noin 25 kpl

175 g tummaa suklaata
2 rkl margariinia
0,75 dl tummaa muscovadosokeria
1 dl kuohukermaa
0, 5 tl kardemummaa

Murra tai hienonna suklaa. Kiehauta margariini, sokeri ja kerma. Lisää kardemumma ja suklaa ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Anna jäähtyä (jääkaapissa) kunnes tryffeliseos on pursotettavaa. kaada pursotinpussiin ja pursota vuokiin. Säilytä viileässä.

Joulukalenteri 21.12 - Karpalohyytelökakku

2009-12-22T10:44:00.002+02:00

Tämä tonttu on taas myöhässä, mutta laitetaan silti eilisellekin jotain. Tämän kakun tein jo pari viikkoa sitten sisarusteni syntymäpäiville. Versioin reseptiä jonkun verran, käytin karpalon sijasta puolukkaa, suurensin kakkua ja tein pohjasta gluteenittoman. Laitan tähän kuitenkin alkuperäisen ohjeen:

10 hengelle

Kakkupohja:
2 kananmunaa
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 liivatetta
200 g pakastekarpaloita
2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ dl vettä

Päälle:
300 g valkosuklaata
kokonaisia karpaloita

Voitele ja jauhota irtoreunainen kakkuvuoka. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhoihin perunajauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhoseos munavaahtoon. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua uunin alaritilätasolla 175 asteessa 15 -20 minuuttia. Jäähdytä kakkupohja ja leikkaa se kahdeksi levyksi.

Laita liivatteet kylmään veteen. Sulata karpalot ja riko niiden rakennetta hieman. Säästä muutama karpalo kakun koristeeksi. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sekoita siihen tuorejuusto, karpalot, sokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna vesi kiehuvaksi, purista liivatteet ja liuota ne veteen. Sekoita liivateseos nauhana tuorejuustomassaan.

Vuoraa tuorekelmulla sama kakkuvuoka, jossa leivoit pohjan. Laita toinen pohjalevy vuokaan. Kaada täyte vuokaan ja nosta toinen kakkulevy varovasti täytteen päälle. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli. Sulata 200 grammaa valkosuklaata vesihauteessa ja levitä kakun päälle. Raasta loppu valkosuklaa ja ripottele kakulle. Koristele kakku karpaloilla.

Joulukalenteri 20.12 - Jouluinen Rauma

2009-12-20T19:00:00.005+02:00

Kuten aiemmin mainitsinkin, meillä oli ennen tapana käydä joulun alla Porvoossa fiilistelemässä, Espoota kun ei ole siunattu viehättävällä vanhalla kaupungilla. Kesällä käväisimme Raumalla ja ilokseni totesin, että nytkin meidän lähellä on kaupunki, jossa pääsee ihastelemaan suloisia piparkakkutaloja, hypistelemään pienten putiikkien krääsävalikoimaa ja nauttimaan kuumaa kaakaota tunnelmallisessa kahvilassa.

Tänään Raumalla oli joulumarkkinat ja niitä kojuja sitten riittikin. Heti ensimmäisestä kojusta nappasimme pikkusiskon kanssa Kivikylän palvaamon ryynimakkarat - hyvää oli! Sijoitimme myös pikkuruisiin piparipulliin ja pasteijoihin sekä valkosipulisilleihin. Harmi vain, että varpaat ja näpit jäätyivät ennen kuin pääsimme koluamaan joka kojun läpi.

Joulukalenteri 19.12 - Tuskartelija vierailee

2009-12-19T23:01:00.004+02:00

Heippa kaikille! Reseptirosvo pisti tällä kertaa pikkusiskon tonttuhommiin eli päivittämään joulukalenteriaan. Tulin tänään Tampereen kautta viettämään joululoman ensimmäisiä päiviä tänne Poriin siskon ja sen miehen luo. Täytyy kyllä sanoa, että on alkanut aivan mainiosti tämä loma; Tampereella saatiin mahat täyteen mummon karjalanpaistista, lanttulaatikosta arkkusilakoista ja Poriin saavuttua stressi ja kiire saivat viimeistään unohtua kun istuimme punaviinin kera keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia. "Tyytyväinen" kuvaa aika hyvin tämän hetkistä olotilaani.

Mutta.. asiaan.. Selailin kameraani joskos sieltä löytyisi jotain tänne kelpaavaa... ja Reseptirosvo kelpuutti kuvat tuunausprojektistani :) Jos vaikka joku ei ole saanut tuskartelusta tarpeekseen paketoinnin, joulukorttien väkertelyn ja rosollin valmistamisen jälkeen, niin tässä pikku ideaa uniikin pikkulaukun tuunaamiseen. Oma musta nahkainen peruskirjekuorilaukku on euron kirpparilöytö, johon liimasin lomittain jollakin isän varastosta aikoinaan kähveltämälläni superteholiimalla nahkaisia lärpykkeitä. Lärpykkeet leikkasin vanhoista (myöskin kirpparilta ostetuista) loppuunkuluneista nahkasaappaista. Valmiista laukusta ei valitettavasti löytynyt kuvaa, mutta kuvitelkaa, että siitä tuli aivan todella mahtava designertuote!;)

Kivaa joulunodotusta kaikille lukijoille! Ja kiitos siskolle että sain tulla vierailulle - Poriin ja blogiin :))

Joulukalenteri 18.12 - Jouluvalobongausta

2009-12-19T11:27:00.003+02:00

Eilisen päivän jouluvinkki tulee paitsi myöhässä, myös ilman kuvaa. Edellinen selittyy kuitenkin sillä, että en viitsinyt käydä napsimassa kuvaa vieraiden ihmisten pihoilta, omaakaan kun ei ole. Jos olisin nyt ollut Espoossa, kuva olisi hoitunut helposti, sillä meidän äidille jouluvalot ovat lähes yhtä rakkaita kuin kengät. Kun viimeisetkin valoketjut on aseteltu pihapiiriin, äidillä on tapana vitsailla, että toivottavasti lentokoneet eivät erehdy laskeutumaan tähän.

Mutta siis asiaan. Meillä on mieheni kanssa ollut jo jonkin aikaa tapana käydä katselemassa (okei, arvostelemassa) muiden ihmisten jouluvaloja. Espoossa asuessa lähdimme peräti autoillen vähän varakkaammille alueille kiertelemään ja katselemaan valoinstallaatioita. (Samalla näimme toki myös useamman joulukuusen ja muuta joulusisustusta, ikkunat kun olivat parhaimmillaan yhden seinän kokoisia.) Traditiolla uskollisina kävimme kiertelemässä myös Porissa lähiseutuja.

Tiedän, että olisi varmasti ekologisempaa olla käyttämättä laisinkaan jouluvaloja. Mutta toisaalta olisi ekologisempaa asua etelässä, eikä täällä kylmässä kotomaassa, jossa kodin lämmittämiseenkin menee metsällinen puita. Kun nyt täällä kuitenkin asutaan, ja täällä on niin älyttömän pimeää, eikö muutama valopilkku siellä täällä ole sallittua. Itselleni ainakin tulee niin hyvä mieli, kun näkee talon, jonka pihassa on muutamat jouluvalot ja pari ihanaa lyhtyä. Mutta ne vilkkuvat taideteokset ja vihreät ja siniset valokaapelit. Ne eivät saa paikkaa ainakaan omalta pihaltani tulevaisuudessa.

Joulukalenteri 17.12 - Vaahtokarkkipalat

2009-12-17T22:12:00.002+02:00

Syötävät lahjaideat osa 2. Ohje näihin äkkimakeisiin herkkuihin löytyi Kotivinkin jouluruokalehdestä. Sopii lahjaksi jollekin todelliselle herkkusuulle, vaikkapa satukakun ja donitsien nimeen vannovalle :)

10-15 palaa

150 g kaurakeksejä
100 g sulatettua voita
1 dl kaurahiutaleita
150 g vaahtokarkkeja
½ dl maitoa
150 g valkosuklaata

Murskaa keksit hienoksi esim. suttunuijalla. Lisää keksimurujen joukkoon rasva ja kaurahiutaleet. Vuoraa neliönmallinen vuoka leivinpaperilla ja taputtele keksiseos pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin. Suikaloi saksilla vaahtokarkit pikkupaloiksi, laita palat vuokaan ja lisää maito karkkeihin. Kääntele vaahtokarkkeja, kunnes ne alkavat tarttua toisiinsa. Levitä seos vuokaan pohjan päälle.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja kaada vaahtokarkkien päälle. Anna suklaan kovettua noin tunnin ajan. Leikkaa levy ohuella, terävällä veitsellä neliöiksi. Paketoi vaahtokarkkipalat esimerkiksi lasipurkkiin tai sellofaaniin.

Joulukalenteri 16.12 - Omatekoinen puolukkaglögi

2009-12-16T21:11:00.002+02:00

Meidän perheen oli tarkoitus viettää lahjojen suhteen ekojoulua. No, omalla kohdallani ainakin on tullut vähän lipsuttua teemasta, mutta se on varmaa, että tänä jouluna tulen antamaan tuttaville lahjaksi tavanomaista enemmän syötäviä lahjoja, jotka on ainakin siinä mielessä ekologisia, että niistä ei jää kauheasti ylimääräistä roskaa kun kaikki maantuu masussa. Itsetehdyt herkut on tietysti aina parhaimpia. Tässäpä yksi hyvä ja helppo vinkki jouluviemisiksi.

1 l glögiä

200 g pakastepuolukoita
1 l vettä
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kanelitanko
2 tähtianista

Laita kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta seos. Nosta kattila liedeltä ja jätä seos maustumaan kannen alle 20 minuutiksi. Valuta seos siivilän läpi ja jäähdytä se. Pullota glögi.

Joulukalenteri 15.12 - Piparimuffinssit

2009-12-15T20:34:00.003+02:00

Bongasin tämän ohjeen Ilta-Sanomien sivuilta ja testasin sitä viikonloppuna ukkoon ja tätiini. Hyvin maistuivat joulun makuiset muffinssit kaikille :) Itse käytin taikinaan kuivattuja aprikooseja, mutta myös muut kuivatut hedelmät käyvät.

12 muffinssia

4 dl vehnäjauhoja
1 dl raakaruokosokeria (käytin intiaanisokeria)
2 tl piparkakkumaustetta
2 tl leivinjauhetta
2 dl pilkottuja aprikooseja
3 kananmunaa
100 g sulatettua voita
1 prk kondensoitua maitoa
kuorrutukseen kermavaahtoa ja strösseleitä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää niiden joukkoon loputkin aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna muffinssien jäähtyä ja koristele kermavaahdolla ja strösseleillä.

Joulukalenteri 14.12 - Joulukortteja

2009-12-14T20:03:00.003+02:00

Kai se on vihdoin myönnettävä, että olen auttamattomasti "viime tipassa" -tyyppiä, oli kyse sitten koulujutuista tai joulukorteista. Tänä vuonna pähkäilin niin pitkään sitä, minkälaisia kortteja tekisin, että aika oli loppua vallan kesken. Tänään sitten vihdoin marssin Porin ainoaan (no, taitaa niitä olla kaksi, mutta en ole nähnyt toista) askarteluliikkeeseen. Eihän siinä kaupassa sitten tullut kuitenkaan koettua mitään valaistumista kortti-ideoiden suhteen, vaikka mallejakin oli hyllyt täynnä.

Onnekseni kaupan poistokorissa oli edullisesti kaikenlaisia papereita, kuvia ym. Nappasin pari pussillista sälää sekä punaisia korttipohjia ja ajattelin, että en tänä vuonna teekään identtisiä kortteja. Samanlaisissa korteissa on se etu, että niitä voi tehtailla liukuhihnatyyliin, mutta toisaalta siihen hommaan puutuu helposti. Siispä päätin pysyä simppelillä ja nopealla linjalla. Hain kaupasta vielä vähän glögiä ja rupesin tuskartelemaan. Kävikin ilmi, että erilaisten korttien tekeminen ei oikeastaan vienyt sen enempää aikaa ja lisäksi mieli pysyi koko ajan vireänä, kun sai luoda uutta. Kuvassa muutamia esimerkkejä lopputuloksesta.

Joulukalenteri 13.12 - Joulumarkkinoilla

2009-12-13T14:57:00.003+02:00

Vaikka, ja ehkä juuri siitä syystä, että täällä Porissa on ajoittain kovin tylsää ja yksinäistä, on tullut tutustuttua lähiseutuihin kunnolla, jopa tarkemmin kuin koskaan pääkaupunkiseudulla. Yksi uusi tuttavuus on ollut Leineperin ruukki, jossa kävimme tänään joulumarkkinoilla. Väkeä riitti ja kojut notkuivat tavaraa niin silmien kuin suunkin iloksi. Löysimme herkullista täytettä joulukoreihin ja lämmittelimme kohmeisia käsiä kuumalla mehulla ja makkaralla.

Nyt eletään muutoinkin joulumarkkinoiden kulta-aikaa. Pääkaupunkiseudulla asuessa meillä oli perheen naisten kanssa tapana käydä joulun alla Porvoossa ihastelemassa pikkuputiikkien ja joulumarkkinoiden käsitöitä sekä hakemassa joulusuklaat Brunbergilta. Ja kun nyt ruukeista oli puhe niin mainittakoon vielä Fiskarsin ruukki, joka sijaitsee Pohjan kunnassa. Itse olen käynyt Fiskarsissa vain kesällä, mutta jouluohjelmaakin siellä on, voit tutustua siihen täällä. Jaa ihmeessä kommenteissa omat vinkkisi esimerkiksi joulumarkkinoiden suhteen!

Joulukalenteri 12.12 - Kuppi teetä ja hyvä kirja

2009-12-12T20:54:00.005+02:00

No niin, on tunnustuksen aika...Kotiopettajattaren romaani on kerännyt jo melkoisen pölykerroksen yöpöydällä, mutta menin ja lainasin kirjastosta uutta luettavaa. Olin jo aiemmin bongannut trailerin Peter Jacksonin (se Tsh-ohjaaja) uusimmasta leffasta Oma taivas. Ihana ystäväni suositteli samannimistä Alice Seboldin kirjaa ja sattumalta se löytyikin meidän lähikirjastosta. Kirjahan ei siis ole mikään ihan uusi, vaan vuodelta 2002, ja se sai ilmestyessään hyvän vastaanoton. Voin yhtyä kehuihin. Kirja kertoo 14-vuotiaasta Susie Salmonista, jonka perheen naapuri raiskaa ja murhaa. Susie päätyy taivaaseen, josta hän seuraa perheensä, murhaajansa ja ystäviensä elämää maan päällä.

Kirja piti tiiviisti otteessaan, vaikka erityisesti loppua kohden sen päälaji oli draama, ei jännitys. Silti tunnelma on välillä kuin murhamysteerissä. Itse ainakin seurasin murhaajaa vähintään yhtä jännittyneesti kuin Susie ja toivoin, että rikos ratkeaa ja tappaja joutuu oikeuden eteen. Pääteemana kirjassa on kuitenkin perhe ja sen sisäisten suhteiden muutokset Susien kuoleman myötä. Selviytymistarinaa seuratessa välillä itkettää, välillä ihmetyttää ja ajoittain jopa naurattaa. Kirjan taivaskuvaus oli ainakin omasta mielestäni kaunis ja toivoa herättävä.

Oma taivas tulee elokuvateattereihin 29.1 ja elokuvan trailerin voi katsastaa täältä. Itse ainakin jaksaisin luottaa siihen, että Jackson onnistuu tekemään aiheesta upean elokuvan. Suosittelen kuitenkin vahvasti lukemaan ensin kirjan. Jos ei muusta syystä, niin ainakin siitä, että voi sitten päteä leffan jälkeen kanssaihmisille, että "ei se mennyt kyllä yhtään noin". Niin ja nythän on oiva hetki pyytää teosta joululahjaksi niin ehtii ennen ensi-iltaa lukaisemaan kirjan.

Jos jostain syystä kirja tapetusta ja raiskatusta tytöstä ei innosta näin joulun alla, niin reseptirosvo suosittelee vahvasti tarttumaan johonkin muuhun kirjaan, ottamaan kupin teetä (tai kaakaota) kauniiseen käteen ja rentoutumaan viltin alla. Nämä pimeät illathan on tällaiseen aktiviteettiin mitä parhaimpia!

Muoks: Tällä hetkellä Finnkinon sivuilla lukee, että elokuva tulee ensi-iltaan 5.3. Saapi nähdä, ehtiikö ajankohta vielä muuttua.

Joulukalenteri 11.12 - Jäätelö talviasussaan

2009-12-11T22:05:00.003+02:00

Suomalaiset syövät vuodessa jäätelöä noin 13 l per nassu. Innokkaimmille herkuttelijoille tuosta määrästä riittää niin kesälle kuin talvellekin. Ajatus hyytävästä jädestä ei kuitenkaan välttämättä houkuttele, jos on harva se päivä kurkku kipeä ja sormet jäässä. Siksipä jäätelön kovaa kylmyyttä voi pehmentää mukavasti kuumalla kinuskilla, esim. tähän tapaan:

Minttu-kinuskikastike
2 annosta

1½ dl fariinisokeria
1½ dl kermaa
5 rkl voita
½ dl Marianne-rouhetta
jäätelöä

Mittaa kattilaan fariinisokeri, kerma ja voi ja kiehauta ne. Anna kastikkeen kiehua kolmisen minuuttia, kunnes se on vähän paksuuntunut. Kun kastike on hieman jäähtynyt, lisää Marianne-rouhe. Tarjoile minttu-kinuskikastike kuumana jäätelön kanssa.

Joulukalenteri 10.12 - Vihdoinkin!

2009-12-10T22:19:00.003+02:00

Kyllä sitä on odotettukin - talvea nimittäin. Ainainen sade ja harmaus ei ole omiaan nostamaan joulutunnelmaa, mutta tämä...huoh, tässä silmä lepää. Koko päivänhän lunta sateli, mutta vasta nyt pyjama päällä huomasin, miten paksu valkea peite maahan on kerääntynyt. Enkä tietenkään enää jaksanut pukea ja hypätä ulos kuvailemaan. Joten kuva on otettu keittiön ikkunasta ja tarkkanäköinen voi bongata heijastuksesta palan keittiötä, mutta ei saa kiinnittää huomiota siihen tai tiskeihin! Sen sijaan voi ihailla sitä, miten kauniilta talvinen luonto näyttää. Kovasti ovat luvanneet pakkasia niin tänne, etelään kuin pohjoiseenkin, joten toivotaan, että lumi saa pysyä. Ei tarvitsisi huolehtia siitä, että voiko joulupukki tullakaan...

Joulukalenteri 9.12 - Juustokohokas

2009-12-09T20:03:00.003+02:00

Tässä eräs ilta mietin, mitä kehittäisi iltapalaksi ja katsastin jääkaapin tarjontaa: juustonjämiä ja munia. Muistelin, että on olemassa joku sellainen kohokas, mihin tulee molempia ja selailin keittokirjojani. Voila! Juustokohokashan se. Nopea reissu lähikauppaan hakemaan aineksia salaattiin ja eikun kokkaamaan. Siis, mitään kauheaa hikeä ei ehdi kohokkaan kokkaamisessa saamaan pintaan. Tosi nopea ja helppo herkku! Olin kyllä tosi pettynyt, että meidän juustokohokas ei noussut yli vuoan reunojen niinkuin kirjassa, mutta pienempiäkään vuokia ei ollut. Hyvän matkan taikinamytty silti teki kipon pohjalta :)

Neljälle esim. salaatin lisukkeena

50 g margariinia tai voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
3 munankeltuaista
½ tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
ripaus cayennenpippuria
1 tl sinappia
2 dl juustoraastetta
3 munanvalkuaista

vuokaan margariinia
ja korppujauhoja

Sulata rasva kattilassa ja lisää siihen jauhot. Sekoita puuhaarukalla, kunnes seos kiehuu. Nosta kattila hetkeksi levyltä ja lisää kylmä maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Keitä kastiketta 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Lisää keltuaiset yksitellen voimakkaasti vatkaten. Mausta kastike ja lisää juustoraaste. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi ja lisää kastikkeeseen kevyesti sekoittaen. Kaada seos korkeareunaiseen, voideltuun ja jauhotettuun uunivuokaan.

Paista kohokasta uunin alatasossa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana, jotta kohokas ei laske.

Joulukalenteri 8.12 - Karpaloglögi

2009-12-08T21:09:00.003+02:00

Kaupan valmiissa glögeissä ei ole mitään vikaa, mutta tänä talvena ensimmäinen glögilasillinen oli vähän erilainen ratkaisu. Jaa mutta, eihän se ihan ensimmäinen ollutkaan, sillä viime viikon pikkujouluissa oli viiniglögiä. No, alkon pullosta tai ruokakaupan tölkistä, kyllä itse tehdyssä glögissä oli hippasen enemmän taikaa - vaikka se tarkoittikin vain sitä, että mehun sekaan viskattiin parit mausteet ;)

1 l karpalomehua (sokeroitua)
2 kanelitankoa
5 neilikkaa
2 tähtianista

Laita mehu ja mausteet kattilaan ja lämmitä juomaa, kunnes se höyryää. Nosta kattila liedeltä, laita kansi päälle ja anna glögin maustua 15-20 minuuttia. Siivilöi glögi ja lämmitä uudestaan. Nauti vaikkapa mantelien ja rusinoiden kera!

Joulukalenteri 7.12. - Suosi kotimaista

2009-12-07T22:37:00.003+02:00

Meidän perheessä juhlittiin eilen Suomen lisäksi kolmea sisarustani, joiden kaikkien syntymäpäivät mahtuvat kuukauden sisään. Synttäreiden menu oli tietysti kotimaista ja loppuillasta katsottiin suomalainen animaatio Niko Lentäjänpoika.

Osa elokuvasta meni meidän perheen aikuisilta ohi, kun keskityimme seuraamaan naperoiden reaktioita. Sudet olivat paikoitellen tosi pelottavia! Animaatio oli kuitenkin hyvää, hahmot hauskoja (erityisesti orava oli mieleen!) ja paketti kaiken kaikkiaan toimiva. Elokuvan juonen ja teemojen suhteen ei oltu oikein uskallettu kokeilla mitään uutta ja osa tuntuikin vähän jostain lainatulta. Silti ei voi kuin olla ylpeä kotimaisesta tuotannosta, elokuva nauratti niin muksuja kuin mummiakin :)

Niko tuli noin viikko sitten dvd:lle, joten kannattaa käydä vuokraamassa tai ostamassa se omaan kokoelmaan. Jos haluat oikein panostaa elokuvailtaan, osta naposteltavaksi kotimaista, vaikkapa dippivihanneksia ja ruisnappeja!

Joulukalenteri 6.12 - Suomipiparit

2009-12-06T12:46:00.006+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tämän suomimuotin löysin muistaakseni Anttilasta, mutta olen nähnyt näitä myös Sokoksella ja pienemmissä sisustusliikkeissä.

noin 30 kpl

200 g voita
5 dl sokeria
2 kananmunaa
10 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
ripaus suolaa
4-6 rkl maitoa
marmeladia

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita joukkoon jauhot, leivinjauhe, suola ja maito. Lisää maitoa, jos taikina vaikuttaa liian kuivalta. Kääri taikina kelmuun ja anna sen olla jääkaapissa noin tunnin ajan ennen kaulimista. Kauli taikina 4 mm:n paksuiseksi levyksi ja painele siitä muotilla haluamasi mallisia pikkuleipiä.

Nosta pikkuleivät pellille leivinpaperin päälle (jos käytät suomimuottia tai muuta epäsymmetristä muottia, käännä joka toinen pikkuleipä peilikuvaksi) ja paista uunissa 200 asteessa 4-7 minuuttia. Pikkuleivät saavat jäädä hyvin vaaleiksi. Jäähdytä pikkuleivät. Levitä puolelle pikkuleivistä marmeladia ja paina niiden päälle toiset pikkuleivät. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa

Joulukalenteri 5.12 - Kinuskisuklaapiiras

2009-12-06T12:26:00.004+02:00

Nyt on tämä tonttu jatkuvasti myöhässä päivitysten suhteen. Olen tällä hetkellä Espoossa vanhempien nurkissa ja viikonloppu on ollut tekemistä täynnä. Eilen vietimme ystäväporukalla pikkujouluja (kiitos kaikille, erityisesti isännälle ja emännälle!) herkutellen ja pelaillen. Vein mennessäni tätä suklaapiirakkaa, joka oli niin makeaa, että kävi konvehdista. Mutta hyvää se oli :)

10-12 henkilölle

Pohja

60 g voita

2 rkl tomusokeria

1 rkl kaakaojauhetta

4 dl murskattuja digestive-keksejä

Sulata voi. Sekoita keksimurut, sokeri, kaakaojauhe ja sulatettu voi keskenään. Painele seos irtopohjavuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Kinuskitäyte

400 g kondensoitua maitoa

75 g voita

1 dl (ruoko)tomusokeria

Sekoita maitotiiviste, voi ja tomusokeri teflonpinnoitetussa kattilassa ja kuumenna matalalla lämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat sulaneet. Kiehauta ja jatka keittämistä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä 5-8 minuuttia kunnes seos sakenee ja alkaa irrota kattilan reunoista. Varo, ettei seos pala pohjaan. Anna jäähtyä hieman. Kaada täyte piiraspohjan päälle. Pidä jääkaapissa, kunnes kinuski on jähmettynyt.

Suklaatäyte

200 g tummaa suklaata

1-1,5 dl kuohukermaa

2 rkl tummaa muscovadosokeria (laitoin fariinisokeria)

40 g voita

(1 tl kanelia)

Koristeluun suklaamakeisia (ja kermavaahtoa)

Murra suklaa ja sekoita se kerman, sokerin ja voin joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat sulaneet tasaiseksi seokseksi. Anna jäähtyä ja kaada täyte piiraspohjan kinuskitäytteen päälle. Pane piiras jääkaappiin. Koristele juuri ennen tarjoilua.

Joulukalenteri 4.12 - Joulumielikampanja

2009-12-05T03:05:00.005+02:00

Ihan en nyt enää ole oikean luukkupäivän puolella, mutta haittaako tuo, kun on tärkeästä asiasta kyse. Tiimari ja Helsinkimissio ovat järjestäneet yhdessä kampanjan, jolla halutaan lievittää joulunajan yksinäisyyttä. Joulumieltä pääsee levittämään kuka vain, jos viitsii vain hieman tuskarrella. Itse en ole vielä tänä vuonna ehtinyt askartelukauppaan katsomaan korttitarpeita, joten turvauduin jo olemassaolevaan, niukkaan sälävarastooni. Laatikosta löytyi punaista kartonkia, pätkä nauhaa, kakkupaperia, joulupaperia ja kaksi vanhaa kalenteria. Hyödynsin osaa ja tässä pikaisen leikkaa-liimaa hetken tulos.

Jos sinua kiinnostaa kampanjaan osallistuminen, tartu saksiin, liimaan ja kartonkiin ja vie kortti Tiimariin viimeistään 15.12. Voit toki viedä myös valmiin kortin, jos askartelu ei ole lempipuuhiasi. Tiimari lähettää kortit eteenpäin yksinäisille vanhuksille. Täällä voit tutustua kampanjaan enemmän.

Joulukalenteri 3.12 - Oi, ihana pakkanen!

2009-12-03T10:58:00.003+02:00

Kuulaan sininen taivas, nouseva aurinko ja kimalteleva kuura...ei lumella niin väliä, mutta kyllä pakkanen aina harmaat sadepäivät voittaa! Kaunis aamukuura sai meidät lähtemään tänään aamukävelylle. Aina välillä asfaltti yllätti liukkaudellaan, mutta se ei menoa haitannut, kun oli niin paljon kaunista katseltavaa.

Jääkiteet muodostavat uskomattomia taideteoksia niin katulamppuihin kuin omenapuun oksiinkin. Jos suinkin pakkanen piristää myös oman paikkakuntasi säätä, ihastele sen aikaansaannoksia muuallakin kuin auton tuulilasissa. Palkkioksi saat hilpeän punaiset posket :)

Joulukalenteri 2.12 - Saiturin joulu

2009-12-02T22:15:00.005+02:00

Heti alkuun täytyy myöntää, että en ole lukenut alkuperäistä Dickensin teosta - taikka nähnyt perinteisempiä elokuvasovituksia aiheesta. Jossain sisälläni asuu kuitenkin pikkupoika, joka innostuu kaiken maailman gadgeteista ja jipoista ja siksi tarinan uusi 3d-versio sai minut kiinnostumaan. Heti alkuun on sanottava, että elokuva oli oikeasti melko pelottava, ei mikään naperoiden pätkä siis. Visuaalinen puoli oli huikea, niin kuin Zemeckiksen aiemmissakin animaatioissa. Olo oli kuin Lintsin Kinossa kun katsojaa vietiin yli Lontoon kattojen. Ainoastaan värikylläinen maailma ja hahmojen ajoittain lasittuneet silmät erottivat animaation näytellystä elokuvasta.

Olen jäävi arvostelemaan elokuvan kerronnallista puolta aiemmin mainitsemista syistä johtuen, mutta ymmärrän kyllä elokuvan saaman kritiikin. Pääpaino oli ilman muuta tekniikan avulla luoduissa kikoissa, ei draaman kaaressa. Silti, itse ainakin liikutuin pariinkin otteeseen (tosin niin teen nykyään lähes joka piirretyssä). Sitä paitsi, voitaisiin kai ajatella, että muut elokuvaversiot tuovat esille tarinan muita puolia, tämän tehtävä sen sijaan oli viedä katsoja vuoristorata-ajelulle. Ja sen verran hulppeaa meno oli, että siihen kärryyn kannattaa hypätä - vielä ehtii ennen joulua!

Varsinaiset alkuperäisteokset jäävät siis odottelemaan klassikkoprojektin etenemistä, mutta sen sijaan haluan muistuttaa toisesta "Saiturin joulu"-sovituksesta. Meillä oli lapsuudessani vhs:llä tämä Bill Murrayn tähdittämä vuoden 1988 Haamujen kosto. Ehkä joku muukin muistaa, että tässä tarina oli sijoitettu nykyaikaan, jossa Scrooge oli itsekäs tv-pomo. Yritin etsiä elokuvaa videovuokraamoista ihan vain katsoakseni, miten se on vanhentunut - huonolla menestyksellä. Joudunkin myöntämään, että näkemykseni elokuvasta pohjautuu lähinnä kymmenten katselukertojen luomaan nostalgiaan. En osaa sanoa, tuottaisiko uusi katselukerta häpeän vai lämmön tunteita, mutta olen kuitenkin päättänyt tilata tämän jostain dvd-valikoimaani, ennemmin tai myöhemmin. Sen verran hulvaton Murrayn tulkitsema kitupiikki oli :)

Joulukalenteri 1.12 - Chai latte

2009-12-01T20:15:00.004+02:00

Meillä ei juoda säännöllisesti kahvia, mutta teetä menee etenkin näin talviaikaan kuppikaupalla. Pidän kyllä kovasti lateista ja mokista, mutta vatsani ei ja tunnun jäävän kofeiiniin harmillisen helposti koukkuun. Kokeilin kerran pikkusiskoni kanssa kahvilassa chilly chai lattea ja ihastuin mausteiseen makuun. Kun myöhemmin menin théhuoneelle muissa asioissa, mukaan tarttui pussi nepal masala chaita. Kokeilin niin kylmää kuin kuumaakin maitoteetä ja olin myyty! Näin koleina päivinä en voi kuin suositella tätä kuumaa herkkujuomaa,
etenkin,jos kahvi ei jostain syystä maistu.

Chai lattea voi toki valmistaa itsekin eri mausteista, mutta kanelitangot ja kokonaiset kardemummat tulevat helposti yhtä kalliiksi kuin valmis tee. Olen kuullut, että ihan perusmarketeissakin myydään irto-chaiteetä, mutta olen ihastunut niin théhuoneen chaiteehen, etten muuta ole hennonnut kokeillakaan.

Olen muuten ikäväkseni todennut, että kahviloissa on usein harmillisen huonot teevalikoimat. Erityisesti chai latte olisi mukava lisä kattaviin kahvivalikoimiin. Kerran tilasinkin chai laten virolaisessa kahvilassa ja sain kahvin, jossa oli kardemummaa ja kanelia. Välillä haaveilen itse perustavani teehuoneen, oikeaan mannereurooppalaiseen henkeen :)

Olen valmistanut chai latteni valmiin teen pohjalta seuraavasti.

Kahdelle

4 tl chai irtoteetä
4 tl sokeria
2 dl vettä
3 dl maitoa

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Laita tee hautumaan veteen noin 10 minuutin ajaksi. Lämmitä maito mikrossa (ja halutessa vaahdota se). Kaada maito mukeihin ja päälle
hautunut tee espresson tapaan. Nauti!

Joulukalenteri 30.11 - Banaanimaustekakku

2009-11-30T18:30:00.005+02:00

Inkivääri, kaneli, neilikka...kaikki ihania mausteita, jotka ovat tuttuja jos jonkinlaisista jouluherkuista, erityisesti tietysti joulupipareista. Nopeimmat ja innokkaimmat jouluihmiset ovat jo toki tehneet ensimmäisen piparisatsin, mutta meillä aloitettiin joulumausteilla nautiskelu tällaisen kahvikakun muodossa.

2 ½ dl juoksevaa margariinia
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
6 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl soodaa
3 tl kanelia
1 ½ tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
3 banaania
1 ½ dl kermaviiliä

rasvaa ja korppujauhoja vuokaan
tomusokeria koristeluun

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat vaahtoon yksitellen, koko ajan vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin sooda ja mausteet. Soseuta banaanit haarukalla. Lisää taikinaan jauhoseos, banaanisurvos ja kermaviili. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, mutta älä vaivaa.

Voitele ja korppujauhota vuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 65-75 minuuttia. Kokeile kakun kypsyys cocktailtikulla. Jos tikku jää kosteaksi, jatka vielä paistamista. Jäähdytä kakku, kumoa se ja koristele tomusokerilla.

Joulukalenteri 29.11 - Joulukaupunki

2009-11-29T16:03:00.008+02:00

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Klassikkorintamalla ei ole vielä mitään uutta raportoitavaa, mutta eikös aina ole hyvä keksiä uutta tekemistä, kun edellisen on juuri aloittanut. Siksipä ajattelinkin pitää täällä virtuaalijoulukalenteria, jossa pyrin (paino tällä sanalla) antamaan jonkinlaisia jouluisia vinkkejä joka päivä aattoon asti. Toivotaan, että joku sieltä bittiavaruudesta ne löytää ja kokee jopa hyödyllisiksi :)

Ensimmäisen luukun takaa paljastuu terveiset Turusta! Jos et ole vielä vieraillut Suomen virallisessa joulukaupungissa (Turku on itse julistanut itsensä sellaiseksi vuonna 1996) nyt se kannattaa tehdä. Koska nyt Porista meilläkin on Turkuun vähemmän matkaa kuin Espoosta, kävimme eilen miehen kanssa katsastamassa joulukaupungin avajaiset ja Vanhan Suurtorin joulumarkkinat. Ilmassa tuoksui paahdetut mantelit ja glögi ja jouluvalaistus voitti ainakin tämänhetkisen kotikaupungin runsaudessaan.

Vanhan suurtorin joulumarkkinat ovat auki aattoa edeltävinä viikonloppuina (la-su) klo 12-17. Kojuista löytyy muunmuassa käsitöitä ja ihania jouluherkkuja. Pukinkin saattaa markkinoilla bongata! Täältä pitäisi löytyä markkinoiden päiväkohtainen ohjelma.

Jos kerran Turkuun päättää mennä, kannattaa katsastaa samalla putiikkeja, joita omalta paikkakunnalta ei löydy - vaikka tyytyisikin vain näyteikkunaostosteluun. Kahvillakin on mukava poiketa, kun tarjonta poikkeaa normaalista :) Tsekkaa virallisilta sivuilta muita vinkkejä tapahtumista ja infoa joulukaupungista!

Klassikoiden viemää

2009-11-21T21:21:00.003+02:00

Sikainfluenssa, kausi-influenssa tai ihan tuikitavallinen flunssa...oli mikä oli, jokin pöpö vei tämänkin bloggaajan kahdeksi viikoksi sängyn pohjalle. Olen kuitenkin palannut, ja tullut kertomaan mahdollisille lukijoilleni jotakin.

Nimittäin sen, että rakastan kirjoja. Erityisesti intohimoni kohteena ovat keittokirjat, mutta myös muu kirjallisuus on lähellä sydäntäni. Mikä onkaan romanttisempaa ajanvietettä, kuin luuhaaminen nuhjuisessa kirjakaupassa. Erilaisten "tietokirjojen" ostaminen on oikeastaan yksi paheistani. Hyllystäni löytyvät niin Naisen opas, Suuri sisustuskirja kuin Pieni juhlakirjakin. Puhumattakaan reilusta 60 ruoka-aiheisesta kirjastani. Kirjat ovat siis ystäviäni. Elokuvat sen sijaan, oivoi, ne ovat suorastaan pakkomielteeni. Ei mennä niihin sen enempää.

Olen ostanut joskus sellaisenkin kirjan kuin 501 must-see-movies sekä myöhemmin 501 must-read-books ja 501 must-see-places. No, viimeisin kirja on lähinnä unelmointia varten, ainakin niin kauan kun lompakkoni pullistelee vain jäsenkorteista. Kiitos Suomen loistavan kirjastojärjestelmän ja suhteellisen edullisen videovuokraamomahdollisuuden, pystyin kuitenkin tekemään päätöksen, että pyrkisin lukemaan ainakin tärkeimmät kirjallisuuden klassikot ja katsomaan elokuvien ykköset. Ihan aluksi, jätetään sellaiset väittelyt sikseen, miten voidaan määritellä se, mikä teos on klassikko ja mikä ei. Kyseisen "501 must-read-books"-kirjan lisäksi käytän inspiraation lähteenä Hesarin klassikkoautomaattia.Se saa riittää näin alkuun. Elokuvien kohdalla kriteereinä saa toimia kirjan lisäksi Imdb:n lista parhaista elokuvista.

Hankkeen kannalta olennainen huomio on, että vaikka maisterin paperit ovatkin taskussani, en voi millään muotoa kutsua itseäni sivistyneeksi. En siis ryhdy kirjallisuuskriitikoksi. Mutta! En kuitenkaan suostu olemaan ihan vaatimaton vaan voin hyvin myöntää, että on sitä jonkun verran tullut luettuakin. Yliopistossa luin yhtä ja toista vaikuttavaa ja, kyllä, jopa mieleenpainuvaa. Lisäksi olen lähiaikoina kunnostautunut myös kaunokirjallisuuden parissa. Erityisenä saavutuksena pidän Paulo Coelhon teosta Alkemisti, jonka hotkaisin vuorokaudessa ja joka todella teki filosofiallaan vaikutuksen! Sen jälkeen aloitin Coelhon ensimmäistä, Pyhiinvaellus, mutta se ei edennytkään ensimmäistä sivua pidemmälle. Sen sijaan, olen lukenut klassiset teokset Himoshoppaajan salaiset unelmat, Himoshoppaaja vierailla mailla ja Himoshoppaajan ratkaiseva askel. Hercule Poirot on lähes paras ystäväni eikä sovi unohtaa, että olen lukenut kaikki Harry Potterit, ja osan jopa alkuperäiskielellä!
Onhan näissä nyt kerrakseen.

Elokuvien kohdalla tilanne on aavistuksen verran parempi. Olen nähnyt sen verran elokuvia, että tiedän jo mihin elokuviin tulen pettymään ja mitkä saattaisivat tehdä minuun vaikutuksen. Silti, kun takana on pitkä päivä ja mieli kaipaa todellista rentoutusta, käsi tarttuu paljon helpommin pelimiehen painajaiseen kuin schindlerin listaan. Ei sillä, olen kyllä nähnyt jälkimmäisen. Joka tapauksessa, parempi on turvautua tässäkin asiassa pakotteeseen.

Mutta asiaan! Olen nimittäin valinnut ensimmäisen klassikkokirjani, joka on...(rumpujen pärinää)...Kotiopettajattaren romaani! Voisinkin sanoa, että valinnan syy on ollut jollain tavalla tunnepohjainen, esimerkiksi sellainen, että kyseessä oli äitini suosikkikirja. Ei. Valitsin teoksen siitä simppelistä syystä, että en kirjastossa keksinyt yhtään klassikkoa (joka kertokoon hieman kirjallisuudentuntemuksestani), joten selailin mahdollista ehdokasta "Palautetut"-kärrystä. Ja juuri kun olin luopumassa etsinnästä, silmiini osui "Taru Sormusten Herrasta"-trilogian paksuinen (joskin onneksi monta sataa sivua köykäisempi) harmaa kirja. (Niin miksi harmaa? Uuden kannen suunnittelijoilla ei selvästikään ollut mielessä nuorison saaminen klassikoiden pariin). Nyt siis yöpöytääni koristaa hieno klassinen teos, ja jos jostain syystä lukemisesta ei tule mitään,
teenpähän ainakin vaikutuksen vieraisiin.

Aloitan lukemisen tänään (tai ehkä huomenna), ja annan kuulua, kun saan teoksen päätökseen. Näin alkakoon siis uusi, sivistävä klassikkoprojektini!

Lämmikettä kylmiin syysiltoihin

2009-11-04T21:09:00.004+02:00

Lähipäivinä olen unelmoinut erityisen useasti omasta kodista. Tai ennemminkin niistä iloista, joita se saattaisi tuoda tullessaan. Kun olisi edes jokin seuraavista: takka, kylpyamme tai sauna. Tiedän, että on ekologista laskea hieman sisälämpötilaa, mutta tällä hetkellä en osaa murehtia ilmastoa vaan vain omia varpaitani, jotka eivät villasukista huolimatta lämpene koko päivänä. Ja jos kämpässä ei ole yhtään lämmintä soppea, ei saa myöskään kerättyä voimia siihen hetkeen, kun joutuu astumaan ulos hyytävään tuuleen. Ainakaan tämän tytön ääreisverenkierrolle 19 astetta ei riitä...

No, onneksi on olemassa Ikean muutaman euron huovat ja erilaiset keinot lämmittää kohmeista kehoa sisältäpäin. Lasi viiniä on oiva keino, mutta tällä kertaa me turvauduimme vanhaan kunnon soppaan. Reseptiä ei ollut, mutta näitä sosekeittojahan
voi muunnella niinkuin tykkää :)

Kasvissosekeitto (6:lle)

6-7 perunaa
1 purjo
4 porkkanaa
1 sipuli
2 kasvisliemikuutiota
noin 1 l vettä
noin 1 dl edamjuustoa
(suolaa)
pippuria
punaista currytahnaa
loraus kermaa

Keitä pilkotut kasvikset vedessä, johon on liuotettu kasvisliemikuutiot. Siivilöi osa vedestä ja soseuta kypsät vihannekset sauvasekoittimella. (Lisää kasvislientä tarvittaessa). Siirrä keitto takaisin liedelle ja lisää raastettu juusto. Mausta keitto haluamallasi tavalla. Currytahnan tilalle sopivat esimerkiksi erilaiset yrtit. Lisää lopuksi loraus kermaa.

Pinaatti-fetajuustokolmiot

1 pkt lehtitaikinalevyjä
1 pss pakastepinaattia
fetajuustoa

Sulata pinaatti mikrossa. Siivilöi ylimääräinen neste pinaatista. Kun taikinalevyt ovat sulaneet, puolita ne ja nosta jokaisen neliön keskelle lusikallinen pinaattia ja muutama fetakuutio. Taita taikina kolmioksi ja sulje reunat haarukalla painellen. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla kunnes taikina saa sopivasti väriä.

Pikaisesti kasattu Halloween-ilta

2009-10-28T13:04:00.033+02:00

Iki-ihana pikkusiskoni tuli kyläilemään viime viikolla Poriin ja tutustuimme ahkerasti Satakunnan nähtävyyksiin. Halloweenhan on vasta tällä viikolla, mutta koska nyt ollaan täällä ukon kanssa vaan kahden, päätettiin juhlistaa haamujen juhlaa vähän etuajassa,
hyvässä seurassa :)

Parantumattoman suunnittelijan harmiksi aikaa pirskeiden pohdinnalle ei juuri ollut. Aiemmalta Rauma-vierailulta löytyi kuitenkin hianoakin hianompi luurankoköynnös ja Halloweenpalloja. Töherretyt mandariinit ajoivat kurpitsapäiden aseman. Pirkasta poimittu menu muokkaantui meidän käsissämme seuraavasti:

Sormihodarit

hotdog-sämpylöitä
nakkeja (mantelilastut kynsiksi)
salaattia
punasipulia
kurkkupikkelsiä
salsaa
murskattuja nachoja

Böööö! Mikä hirvitysten kauhistus!

Kummituskakku

valmis kakkupohja
1 l jäätelöä (lakritsi ja vadelma)

marenkiin:
6 kananmunan valkuaista
6 rkl sokeria

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Kasaa pohjan päälle jäätelön paloja ja levitä päälle marenki. Laita 225 asteeseen muutamaksi minuutiksi. Koristele pelottavaksi!

Lisäksi

kasa kauhuelokuvia
osanottajien karmea ulkomuoto (rasvaiset hiukset, meikitön naama, likaiset verkkarit)

Pakko sanoa vielä sananen elokuvista. Katsoimme pätkät nimeltä "Sauna", "Cloverfield" ja "The Cottage". Sauna taisi olla meille kaikille positiivinen yllätys ja mikäs sen mukavampaa, kun kotimaisesta on kyse. Kuvat ja värit olivat erityisen hienoja. Kävimme kyllä jälkeenpäin pitkät keskustelut siitä, oliko avoin loppu hyvä asia vai merkki siitä, että yritettiin tehdä vain taiteellisesti tyylikäs lopetus. Oli miten oli, Sauna voitti mennen tullen Cloverfieldin, joka ei vetänyt millään lailla vertoja lajitoverilleen "Blair witch projectille"...takakansi lupaili kauhua, mutta meistä ei tainnut pelätä tarpeeksi kukaan. Viimeisen elokuvan erinomaisuudesta kertokoon se, että se sai väistyä Big Brotherin edestä ;)

Päivän piristysruiskeyhtälö: Carrie ja Fazer

2009-10-28T12:39:00.009+02:00

Joskus on niitä päiviä, kun jokin tai mikään ei suju, hormonit hyrräävät tai on muuten vain surkea ja saamaton olo. Onneksi on olemassa monia takuuvarmoja reseptejä, jotka voivat pelastaa päivän. Vaikka en ole "Sinkkuelämää"-sarjan kultavuosina lukenut itseäni ohjelman faniksi ja vaikka olen sitä mieltä, että Fazerin uudet suklaat ovat röyhkeästi ylihinnoiteltuja, tämä yhtälö toimi kuin peppulämmitin kylmässä autossa.

Omenatalkoot

2009-10-13T21:34:00.000+03:00

Yksi ehdottomasti parhaista puolista Porissa asumisessa on meidän ihana kämppä. Aika lailla keskellä kaupunkia sijaitsevalla 20-luvun kivitalolla on ikioma piha omenapuineen. Ja niitä omenoita sitten riittääkin! Omatunto kolkutti kun puut näyttivät nääntyvän taakkansa alle eikä oltu vieläkään saatu aikaiseksi tehdä edes omenahilloa. Noin pari viikkoa sitten tartuttiin vihdoin toimeen ja tuloksena oli varsinainen omenasavotta. Ukko teki hilloa useamman purkin ja minä pullaa ja piirakkaa. Eilen leipaisin viimeiset piirakat pakkaseen (okei, pakko oli myös maistaa vähän). Ylläoleva piirakka on itse asiassa hieman muunneltu versio vaahterasiirappipiiraasta ja ohje kuuluu näin...

Omenainen vaahterasiirappitorttu

Pohja:

140 g vehnäjauhoja
1/8 tl suolaa
55 g sokeria
115 g kylmää margariinia
1 suuren kananmunan keltuainen
1-2 rkl kylmää vettä

Yhdistä jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja lisää jauhoseokseen. Nypi rasva ja jauhot sekaisin. Vatkaa munankeltuainen yhdessä veden kanssa haarukalla. Kaada munaseos hitaasti jauhojen joukkoon ja sekoita kunnes taikina on kosteaa. Taputtele taikina piirakkavuoan (noin 25 cm) pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin jäähtymään noin puoleksi tunniksi.

Täyte:

noin 5 pientä omenaa, ohuina viipaleina
4 suurta kananmunaa
2 1/3 dl maustamatonta jogurttia
1 3/4 dl vaahterasiirappia
½ tl kanelia
ripaus suolaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Laita uuniin leivinpaperilla päällystetty pelti. Vatkaa sähkövatkaimella hyvin sekaisin kananmunat, jogurtti, vaahterasiirappi, kaneli ja suola. Nosta pelti pois uunista. Aseta piirakkavuoka kuumalle pellille ja lado omenaviipaleet pohjan päälle. Kaada täyte torttupohjaan omenoiden päälle. Paista 45 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja kohollaan.

Toisenlaista piirakkaa kokeilin noin viikko sitten, joka olikin näistä kahdesta oma henkilökohtainen suosikkini :) Vaikka allekirjoittaneella oli hieman teknisiä ongelmia täytteen suhteen, lopputulos oli suussasulava, en voi kuin suositella!

Karamelli-omenapaistos

Pohja:

140 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
115 g margariinia
1 suuri kananmuna
4 rkl kylmää vettä
(Huom! Ei siis sokeria tähän pohjaan)

Yhdistä jauhot ja suola kulhossa. Leikkaa rasva kuutioiksi ja nypi jauhojen sekaan. Vatkaa munan rakenne rikki veden kanssa ja kaada hitaasti jauhojen sekaan. Sekoita kunnes taikina on kosteaa. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille (noin 24 cm) ja laita jääkaappiin jäähtymään noin puoleksi tunniksi.

Täyte:

8 kirpeää, kuorittua omenaa, paloiteltuna
35 g vehnäjauhoja
280 g sokeria
n. ½ dl vettä
140 g suolatonta voita
2 rkl vettä
100 g vehnäjauhoja
55 g intiaanisokeria (alkup. ruokokidesokeri)
½ tl kanelia
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Kaada omenalohkot ja jauhot suureen kulhoon, sekoittele tasaisesti ja siirrä syrjään. Kaada sokeri ja vesi keskikokoiseen, paksupohjaiseen kattilaan. Sekoittele miedolla lämmöllä, kunnes sokeri liukenee. Lopeta sekoittaminen ja anna seoksen kiehahtaa. Keitä 10 minuuttia, mutta pyöräytä toisinaan nestettä ympäri kattilaan. Kun seos on tumman kullanruskeaa, nosta kattila pois kuumalta levyltä. (Tässä kohdin kaikki ei mennyt niinkuin piti, sillä jostain syystä sokerini ei tummunut lainkaan. Se tuoksui kuitenkin karamellilta, joten noin vartin päästä otin sen pois liedeltä.)

Anna jääntyä muutama minuutti ja lisää sekaan 3 rkl voita ja 2 rkl vettä. Sekoita, jotta ainekset yhdistyvät ja voi sulaa. Siirrä kattila takaisin kuumalle levylle ja sekoita, kunnes seos on sileää. Kaada karamelliseos omenoiden päälle ja sekoittele tasaisesti. Siirrä syrjään 10 minuutiksi, jotta omenat mehustuvat. Valmista murupäällyste. Kaada jauhot, intiaanisokeri, kaneli, muskottipähkinä ja suola kulhoon. Nypi sormillasi viimeiset 6 rkl voita jauhoseokseen. Ota piirakkapohja jääkaapista ja lusikoi siihen omena-karamelliseos. Levitä muruseos omenoiden päälle. Paista tunnin verran.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, äidiltä saatu ohje parhaaseen omenahilloon ikinä! Ja ah, niin helppoa ja yksinkertaista :)

Äidin omenahillo

1 kg kotimaisia vihreitä omenia (tai joku kirpeä/hapan lajike)
5 kpl tähtianiksia
3 kpl kanelitankoa
1/2 l vettä
4 dl hillosokeria
haluttaessa mausteena voi käyttää myös calvadosta (jätin pois)

Laita kattilaan hillosokeri, vesi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää joukkoon kuoritut ja lohkotut omenat. Keitä hiljalleen vielä toiset kymmenen minuuttia ja annostele puhtaisiin lasipurkkeihin ja jäähdytä nopeasti.